lämpökapasitanssit

Lämpökapasitanssi on fysikaalinen suure, joka kuvaa aineen kykyä sitoa lämpöä. Se määritellään aineen kappaleen lämpömäärän muutoksen ja sen aiheuttaman lämpötilan muutoksen suhteena. Lämpökapasitanssi riippuu kappaleen massasta ja aineen ominaislämpökapasitanssista. Lämpökapasitanssin yksikkö SI-järjestelmässä on joulea per kelvin (J/K).

Ominaislämpökapasitanssi puolestaan on aineen ominaisuus, joka kertoo kuinka paljon energiaa tarvitaan yhden kilogramman kyseistä ainetta lämmittämiseksi yhdellä asteella. Sen yksikkö on joulea per kilogramma per kelvin (J/(kg·K)). Eri aineilla on erilaiset ominaislämpökapasitanssit. Esimerkiksi vedellä on suhteellisen korkea ominaislämpökapasitanssi, mikä tarkoittaa, että se voi varastoida paljon lämpöenergiaa ilman suurta lämpötilan nousua.

Käytännössä lämpökapasitanssi on tärkeä tekijä monissa fysikaalisissa ja teknisissä sovelluksissa. Se vaikuttaa esimerkiksi siihen, kuinka nopeasti esineet lämpenevät tai jäähtyvät. Rakentamisessa lämpökapasitanssin huomioiminen auttaa suunnittelemaan rakennuksia, jotka pysyvät miellyttävän lämpöisinä niin kesällä kuin talvellakin. Teollisuudessa lämpökapasitanssia hyödynnetään esimerkiksi lämmönsiirto- ja jäähdytysjärjestelmissä.