lämpökameratekniikka

Lämpökameratekniikka, tunnetaan myös infrapunakuvaustekniikkana, on teknologia, joka mahdollistaa kohteen säteilemän lämpösäteilyn havaitsemisen ja visualisoinnin. Kaikki objektit, joiden lämpötila on absoluuttisen nollapisteen yläpuolella, säteilevät infrapunasäteilyä. Lämpökamera havaitsee tämän säteilyn ja muuntaa sen näkyväksi kuvaksi, jossa eri värit edustavat eri lämpötiloja. Tyypillisesti punaiset ja keltaiset värit osoittavat korkeampia lämpötiloja ja siniset ja vihreät matalampia.

Tekniikan perusperiaate perustuu infrapuna-alueen sähkömagneettiseen säteilyyn, joka on ihmisen silmälle näkymätöntä. Lämpökamerat hyödyntävät erityisiä infrapuna-antureita, jotka ovat herkkiä tälle säteilylle. Kun infrapunasäteily osuu anturiin, se aiheuttaa sähköisen signaalin, joka prosessoidaan ja esitetään lämpökarttana. Resoluutio ja herkkyys vaihtelevat kameramallin mukaan, vaikuttaen kuvan yksityiskohtaisuuteen ja kykyyn havaita pieniäkin lämpötilaeroja.

Lämpökameratekniikkaa käytetään laajasti monilla eri aloilla. Rakennustarkastuksessa se paljastaa lämpövuotoja ja kosteusongelmia. Teollisuudessa sillä seurataan koneiden ja laitteiden ylikuumenemista. Sähköverkon tarkastuksessa se auttaa tunnistamaan viallisia komponentteja. Lääketieteessä sitä käytetään esimerkiksi tulehdusten tai verenkierron ongelmien havaitsemiseen. Myös pelastustoimessa, valvonnassa ja tutkimuksessa lämpökamerat ovat arvokkaita työkaluja.