lämmönkertymiseen

Lämpökeräytyminen, suomeksi myös lämmön kertyminen tai lämpökuorma, viittaa yleisesti energian varastoitumiseen tai kasautumiseen tiettyyn tilaan tai järjestelmään. Tämä ilmiö on merkittävä useilla tieteen ja tekniikan aloilla, kuten termodynamiikassa, ilmastoinnissa, rakennustekniikassa ja jopa biologiassa. Lämpökeräytyminen voi tapahtua materiaaleissa, tiloissa tai elävissä organismeissa, kun saapuva lämmön määrä on suurempi kuin poistuva lämmön määrä lyhyen tai pitkän ajanjakson aikana.

Erityisesti rakennusten yhteydessä lämpökeräytyminen on keskeinen käsite. Aurinko säteilee lämpöä rakennukseen ikkunoiden ja ulkoseinien kautta. Lisäksi sisäiset lämmönlähteet, kuten ihmiset, valaistus ja kodinkoneet, tuottavat lämpöä. Jos nämä lämmönlähteet ovat voimakkaita ja rakennuksen lämmöneristys tai ilmanvaihto ei kykene poistamaan lämpöä riittävän tehokkaasti, sisälämpötila alkaa nousta. Tämä voi johtaa epämukavaan sisäilmaan kesäaikaan, vaikka ulkolämpötila ei olisikaan äärimmäisen korkea. Tämän vuoksi rakennusten suunnittelussa pyritään minimoimaan hallitsematon lämpökeräytyminen esimerkiksi hyvällä aurinkosuojauksella, tehokkaalla ilmanvaihdolla ja asianmukaisella eristyksellä.

Fysiikassa lämpökeräytyminen liittyy usein kappaleen tai järjestelmän sisäenergian kasvuun. Kun lämpöenergiaa siirtyy järjestelmään, sen lämpötila tyypillisesti nousee, mikä on seurausta molekyylien liike-energian lisääntymisestä. Lämpökeräytymisellä voi olla myös laajemmat seuraukset, kuten veden lämpeneminen merissä tai ilmakehän lämpötilan nousu pitkällä aikavälillä.