lämmitystarpeesta

Lämmitystarpeesta on käsite, joka kuvaa rakennuksen tai tilojen tarvitsemaa lämpöenergiaa tavoitellun sisälämpötilan ylläpitämiseksi lämmityskauden aikana. Se kertoo, kuinka paljon energiaa rakennus vaatii lämmitykseen ottaen huomioon sen rakenteen, ilmanvaihdon ja sisäisten lämmönlähteiden tuotannon. Lämmitystarpeen määrittelyä käytetään sekä rakennusten energiankäytön suunnittelussa että energiatehokkuuden arvioinnissa.

Lämmitystarpeen arviointi voidaan tehdä usealla tavalla. Yleisimmin sitä ilmaistaan energian määränä tilaa kohti, esimerkiksi kilowattituntia per neliömetri vuodessa (kWh/(m²·a)) tai kokonaiskulutuksena kilowattitunneissa vuodessa (kWh/a). Arviointi voi perustua rakennusmallinnukseen tai degree-day -malliin, jossa ulkolämpötilan poikkeama tavoitelämpötilasta kertautuu rakennuksen lämmönmenetyksillä. Eri menetelmät antavat kuvaa siitä, kuinka paljon energiaa rakennus tarvitsee erilaisten toimintatapojen ja olosuhteiden vallitessa.

Tekijät, jotka vaikuttavat lämmitystarpeeseen, ovat muun muassa ilmasto-olosuhteet, rakennuksen tiiveys ja eristys, ikkunat ja lämmöneristys, rakennuksen muoto ja ilmanvuotoluvuudet sekä sisäisten lämmönlähteiden, kuten ihmis- ja laitehäviöiden, määrä. Myös ilmanvaihdon tehokkuudella on merkittävä rooli, erityisesti järjestelmän, jossa on lämmöntalteenotto.

Käytännössä lämmitystarpeesta puhutaan usein energiatehokkuuden yhteydessä, esimerkiksi energiamääräyksissä, energiapalveluissa ja rakennusten energiatehokkuusluokituksissa. Se auttaa tunnistamaan parannuskohteita, kuten parempaa eristystä, tiiviimpiä rakenteita tai tehokkaampia lämmitysjärjestelmiä, joiden avulla voidaan pienentää energiankulutusta. Rajoituksena on se, että lämmitystarpeesta ei suoraan johdanna energian todellista kulutusta, joka riippuu lämmitysjärjestelmän hyötysasteesta ja koronaiheisista tekijöistä.