lähiverköt

Lähiverköt, usein även kallettu lähiverkko, on tietoverkko, joka kattaa pienen maantieteellisen alueen ja yhdistää alueelle sijoittuneet laitteet toisiinsa sekä tarvittaessa ulkoiseen verkkoon. Sillä tarkoitetaan kotien ja pienyritysten verkkoja, joissa laitteiden välinen tiedonsiirto ja resurssien jakaminen tapahtuvat ilman laajaa laajakaistaa. Lähiverköt mahdollistavat esimerkiksi tiedostojen ja tulostimien jakamisen, mediatoiston sekä tuloliikenteen hallinnan paikallisella tasolla.

Rakenne ja teknologiat: tavallinen lähiverkko koostuu reitittimestä tai modeemista, kytkimistä (switch) sekä langattomista tukiasemista (Wi-Fi). Verkkoyhteys ulkomaailmaan hoidetaan useimmiten Ethernet-kaapeleilla ja/tai langattomasti wifi-verkkojen kautta. Osoitteistuksessa käytetään joko IPv4- tai IPv6-osoitteita; sisäverkossa käytetään yleensä yksityisosoitteita, kuten 192.168.x.x, ja DHCP-palvelin jakaa osoitteet laitteille. NAT-tekniikka mahdollistaa useamman laitteen jakamisen yhteisen julkisen IP-osoitteen taakse. VLAN- ja muiden segmentointiominaisuuksien avulla lähiverkön hallinta ja turvallisuus voidaan parantaa.

Turvallisuus: keskeisiä tekijöitä ovat langattoman yhteyden suojaus (esimerkiksi WPA3), reitittimen palomuuri sekä mahdolliset vierasverkot ja verkon segmentointi. Verkon ylläpitoon kuuluu säännölliset ohjelmistopäivitykset, varmuuskopiot ja käyttöoikeuksien hallinta.

Yhteenveto: lähiverköt muodostavat paikallisen, hallitun ja resurssienjakoon soveltuvan verkko-ympäristön, jossa yhdistyvät sekä kiinteä että langaton teknologia ja joka eroaa suuremmasta WAN-verkostosta sekä Internetistä sen laajuuden ja hallittavuuden vuoksi.