lähiverkkoympäristön

Lähiverkkoympäristö on pienen maantieteellisen alueen sisäinen tietoverkko, jossa laitteet voivat vaihtaa tietoa, käyttää resursseja ja jakaa palveluita. Tyypillisiä esimerkkejä ovat koti- ja pienyrityksen verkot sekä kampusalueen osa. Lähiverkkoympäristöä hallitaan yleensä yhdellä tai useammalla reitittimellä ja keskuslaitteilla, ja siinä yhdistyvät sekä langallinen että langaton yhteys.

Peruskomponentteja ovat asiakkaiden laitteet (tietokoneet, älypuhelimet, tabletit), kytkimet, reitittimet/palomuurit sekä langattomat tukiasemat. Lisäksi voi olla verkon tallennuslaitteita (NAS), tulostimia ja pienpalvelimia. Verkkotopologia voi olla sekä suoraviivainen että VLAN-tekniikalla eriytetty: VLAN-osiot mahdollistavat verkkosegmentoinnin eri käyttötarkoituksille.

Osoitteistus ja palvelut: useimmiten käytetään yksityisiä IPv4-osoitteita (RFC 1918) ja mahdollisesti IPv6-osoitteita. DHCP vastaa IP-osoitteiden dynaamisesta jakamisesta ja DNS nimipalveluista. Ulkoisen Internet-yhteyden saavuttamiseksi verkon rajapinnalla voidaan käyttää NATia sekä palomuurisääntöjä. Verkon hallinnassa voidaan hyödyntää myös tilastointia, näytön ja valvonnan työkaluja sekä varmuuskopiointiratkaisuja.

Turvallisuus ja hallinta: tärkeää ovat WPA3-suojattu WLAN, vahvat pääsypäätökset, säännölliset laitepäivitykset sekä pääsynhallinta. IoT-laitteiden eristys ja verkon säännöllinen tarkkailu parantavat turvallisuutta. Lähiverkkoympäristöön liittyy myös varautuminen häiriöihin sekä käytön ja suorituskyvyn seuranta.

Lähiverkkoympäristö eroaa laajasta WAN-verkosta ja Internet-yhteydestä siinä, että suurin osa liikenteestä pysyy sisäisessä verkossa.