lähisanoja

Lähisanoja, eller cognates, ovat sanoja jotka ovat etymologisesti peräisin samasta kantasanasta tai joilla on yhteinen juuriosa. Niitä löytyy sekä saman kieli- ja kielikunnan sisällä että eri kielten välillä, jos kielet ovat kehittäneet yhdessä tai joutuneet lainaamaan toisiltaan. Lähisanoja ei tulisi sekoittaa synonyymeihin, vaikka ne voivat joskus liittyä samaan merkitykseen; niiden tärkein yhteinen piirre on yhteinen alkuperä.

Lähisanojen tunnistaminen perustuu etymologisiin tutkimuksiin ja vertailevaan kielioppiin. Tutkijoiden käyttämät työkalut mukaan lukien etymologiset sanakirjat, äännerakenteiden säännönmukaiset muutokset sekä merkityksen kehitys auttavat löytämään samaa kantasanat periytyviä sanoja. Lähisanoilla voi olla erilaista äänne- ja muotoasteitta, mutta niissä säilyvät tyypillisesti tietyt äännejärjestykset ja semanttinen yhteys.

Esimerkkejä kartoittamatta liiallisesti: suomen ja viron kielissä on sanoja jotka tarkoittavat samaa asiaa ja joilla on sama historiallisuus, esimerkiksi sanojen yhteinen alkuperä on voinut säilyä kielekkäissä äänteissä. Lähisanoja esiintyy sekä sanojen sisäisessä kehityksessä (sama sanaperhe) että kielten välisessä laina- ja kontaktihistoriassa.

Käyttö ja merkitys: äidinkielen opetuksessa ja sanakirjoissa lähisanoja käytetään osoittamaan sanojen yhteisiä juuria sekä helpottamaan sanaston oppimista ja etymologian ymmärtämistä. Etymologiset yhteydet voivat auttaa ymmärtämään äänteellisiä muutoksia sekä sanaston karttamista eri kielissä.