lähdeerotuksesta

Lähdeerotus on prosessi, jossa alkuperäisestä signaalista, kuten äänitteestä tai datasta, erotetaan sen sisältämiä yksittäisiä lähteitä. Tämä on yleistä esimerkiksi äänisignaalinkäsittelyssä, jossa tavoitteena voi olla puheen erottaminen taustamelusta tai useamman puhujan äänien erottaminen samasta nauhoituksesta. Teknisesti lähdeerotus pyrkii "kuivaamaan" signaalin siten, että jokainen lähde edustaa omaa, mahdollisimman puhdasta ulostuloaan.

Lähdeerotuksen perusideana on usein hyödyntää lähteiden tilallisia tai spektrallisia ominaisuuksia. Tilallisessa erottelussa käytetään usein useampaa mikrofonia, joiden tallentamien signaalien erojen perusteella voidaan päätellä äänilähteiden suuntaa ja etäisyyttä. Tällöin esimerkiksi suuntamikrofonien tai mikrofoniryhmien avulla voidaan vaimentaa ääntä tulevilta suunnilta ja vahvistaa ääntä halutulta suunnalta.

Spektrallisessa erottelussa hyödynnetään lähteiden erilaisia taajuusprofiileja. Esimerkiksi eri soittimilla tai puheella on tyypillisesti erilainen jakautuminen eri taajuuksilla. Analysoimalla signaalin taajuussisältöä ja etsimällä siitä tunnistettavia malleja, voidaan yrittää erottaa yksittäisten lähteiden osuudet. Menetelminä voidaan käyttää esimerkiksi lineaarisia tai epälineaarisia suodatusmenetelmiä sekä koneoppimiseen perustuvia algoritmeja, jotka on koulutettu tunnistamaan ja erottamaan eri äänilähteitä. Lähdeerotuksen tehokkuus riippuu suuresti alkuperäisten lähteiden samankaltaisuudesta ja siitä, kuinka hyvin niiden ominaisuudet eroavat toisistaan.