lähdedata

Lähdedata tarkoittaa alkuperäistä tai raakatietoa, jota ei ole muokattu tai yhdistetty muun tiedon kanssa ennen analyysiä. Se kuvaa ilmiön tuloa kentältä, järjestelmistä tai mittauslaitteista suoraan lähteestä. Lähdedataa käytetään analyysien sekä tutkimuksen perustana, ja sen laatu vaikuttaa suoraan päätöksenteon luotettavuuteen. Lähdedatan käsittelyllä on keskeinen rooli esimerkiksi laadunvarmistuksessa ja jäljitettävyyden ylläpidossa.

Yleisiä lähdedatan esimerkkejä ovat sensorimittaukset, tapahtumalokit, transaktiotiedot, tutkimusmittaukset sekä liiketoimintalokit. Lähdedatan käyttö edellyttää kattavaa metadataa: keruumenetelmät, aikaleimat, mittayksiköt, laitesarjat sekä mahdolliset tietosuojarajoitukset. Lisäksi on tärkeää tallentaa tiedon luotettavuus, mittausvirheet ja kalibrointi. Alkuperäisen muodon ja muokkaukset sekä käsittelyketju dokumentoidaan, jotta dataa voidaan jäljittää ja toistaa.

Käytön merkitys: Lähdedatan jäljitettävyys tukee toistettavuutta, validointia ja auditointia sekä mahdollistaa laadunvalvonnan ja säädösten noudattamisen. Organisaatioissa lähdedatan hallinta kuuluu data governance -alueeseen, jossa määritellään vastuut, pääsytavat, datan omistajuus sekä arvo- ja luokitustasot.

Haasteet ja standardointi: Haasteisiin kuuluvat epäjohdonmukaiset mittayksiköt, puutteellinen metadata, tietosuoja, lisenssit sekä järjestelmien yhteentoimivuuden puute. Laatumittaukset, reaaliaikaisuus ja versionhallinta voivat lisätä kompleksisuutta. Standardit kuten PROV-O, DataCite, ISO 19115/19157 sekä Dublin Core voivat tukea lähdedatan hallintaa, kuvaamista ja yhteentoimivuutta eri järjestelmien välillä.