luunmurtumia

Luunmurtumat ovat luiden rakenneolosuhteiden rikkomuksia, jotka syntyvät tavallisesti äkillisestä vammasta, kuten kaatumisesta, iskusta tai putoamisesta. Ne voivat kuitenkin johtua myös pitkäaikaisesta rasituksesta tai taustalla olevista sairauksista, kuten osteoporoosista, kasvaimista tai infektioista. Murtumat jaetaan usein avoimiin (avoin murtuma), jolloin luu on läsnä ihon kautta ja verenkierto tai kudos voivat vaurioitua, sekä suljettuihin (suljettu murtuma). Lisäksi ne voivat olla siirtyneitä (luuvaan osat ovat konflikteissa) tai ei-siirtyneitä.

Oireet ja diagnostiikka vaihtelevat murtuman mukaan, mutta yleisiä merkkejä ovat äkillinen kipu, turvotus, arkuus, epämuodostuma sekä liikkeen rajoittuminen. Diagnoosi perustuu kliiniseen tutkimukseen sekä röntgen-kuviin; joskus tarvitaan lisäkuvantamista, kuten CT- tai MRI-tutkimusta, erityisesti epäilyttäessä epätyypillisiä murtumia tai sarveiskalvoa.

Hoito riippuu murtuman tyypistä ja vakavuudesta. Ensiavussa käytetään kipulääkkeitä ja mahdollista jäähdytystä sekä raajan immobilointia. Lonkaan, käsivarren tai nilkan kaltaisilla suurilla nivelillä ja siirtyneissä murtumissa hoito on usein kirurgista tai vaatii luun oikeaan asentoon asettamista; vähemmän vaativissa murtumissa voidaan käyttää kipsi- tai lasta- immobilisointia. Toipuminen kestää viikoista useisiin kuukausiin ja sisältää kipu- ja liikuntakykyä palauttavaa fysioterapiaa. Komplikaatioita voivat olla epämuodostuma, pitkäaikainen kipu, infektio avoimessa murtumassa sekä luutumisvaiheen häiriöt.

Ennaltaehkäisyssä korostuvat turvalliset liikuntatavat, liikkumisen suunnittelu ikä- ja terveydentilan mukaan sekä riittävä kalsium- ja D-vitamiinintarvitsinta, sekä ympäristön kaatumisriskin vähentäminen.