luottotappioina

Luottotappioina on tilinpäätöksessä ja rahoitusraporteissa käytetty termi, joka kuvaa saamisten mahdollisia tai toteutuneita menetyksiä, kun asiakkaat eivät kykene tai eivät enää aio maksaa. Kyse on tyypillisesti myyntisaamisista ja muista luottoihin liittyvistä velvoitteista. Luottotappioina ilmenee sekä tuloslaskelmaan että taseeseen kohdistuvia tappioita, jotka heijastavat luottoriskiä toteutuneena kustannuksena.

Kirjanpidollisesti luottotappiot syntyvät ennen kaikkea arvonalentumisen kautta. Saamisille voidaan kohdistaa varauksia, jotka pienentävät saamisten kirjanpitoarvoa. Kansainväliset tilinpitostandardit IFRS 9 määrittelevät arvonalentumisen odotettujen luottohäviöiden (ECL) mallin mukaan: tappio kirjataan jo vastaanotetun saamisen alkuvaiheessa ja päivitetään tilikauden aikana, ottaen huomioon luottoriski ja tulevat kassavirtasiirtokset. Pienille tai yksinkertaisemmin käsiteltäville saamisille voidaan käyttää yksinkertaistettua lähestymistapaa varauksien suhteen.

Kun saaminen todetaan perimättömäksi, se poistetaan taseesta ja tappio kirjataan tuloslaskelmaan. Tulosvaikutus riippuu siitä, onko aiemmin tehty arvonalentumisvaraus, sekä saamistietojen määrän ja laajuuden perusteella. Luottotappioiden hallinta edellyttää luottoriskiarviointia, perintätoimia sekä luotonantoprosessien ja asiakkaiden maksukäyttäytymisen jatkuvaa seurantaa.

Lisäksi luottotappioilla on vaikutusta likviditeettiin ja omavaraisuuteen sekä ne voivat heijastua yrityksen luottokelpoisuuteen. Tehokas riskinhallinta ja varauksien oikea-aikainen kohdistaminen auttavat pitämään luottotappioiden tason hallinnassa.

Lisätietoja: IFRS 9, arvonalentuminen, odotetut luottohäviöt, myyntisaamisten perintä.