Luottotappioiden

Luottotappioiden käsite viittaa liiketoimessa tilanteeseen, jossa myyntisaamisten arvo pienenee tai ne joudutaan poistamaan taseesta asiakkaan maksamatta jääneen suorituksen vuoksi. Kyse on tappiosta, joka syntyy siitä, ettei saadusta rahasta tulekaan odotettua tuottoa. Luottotappioita voivat aiheuttaa muun muassa maksukyvyttömyys, maksujen viivästyminen tai asiakkaan konkurssi.

Synty ja ilmentyminen. Luottotappiot voivat ilmetä sekä suunnitteluvaiheessa että jälkikäteen: yritys voi kokonaan tai osittain epäonnistua saamisten perimisessä. Yleisimmin ne ilmenevät, kun saaminen katsotaan tuloina menettäneeksi ja siitä tehdään arvonalennus tai kirjoitus poistolaskentaan. Kansainvälisissä standardeissa luottotappioiden huomiointi perustuu odotettuihin luottotappioihin (eli ECL-malliin), mikä tarkoittaa, että riskejä arvioidaan sekä nykyhetkellä että tulevaisuudessa.

Kirjaaminen tilinpäätöksessä. Saamisten arvon alentaminen sekä mahdolliset kirjoituspoistot pienentävät sekä taseen saamisten määrää että tuloslaskelmaa. Arvonalennukset voivat tulla erikseen varauksina tai suoraan tulokseen riippuen sovellettavasta laskentastandardista (esimerkiksi IFRS 9 -malli eri käytännöillä). Myös todellinen perintä menettää merkitystään ja alkuperäinen saaminen poistetaan taseesta.

Riskienhallinta. Luottotappioiden hallinta perustuu luotonmyyntiriskin ennaltaehkäisyyn: luottotarkastuksiin, luottoriskiarvioihin, luottosopimuksiin, perintätoimenpiteisiin ja mahdollisesti luottovakuutuksiin tai factoringiin. Tavoitteena on vähentää tappiovaaraa ja parantaa maksuvalmiutta.

Konteksti ja merkitys. Luottotappioiden hallinta vaikuttaa suoraan tuloslaskelmaan ja taseeseen sekä yrityksen kannattavuuteen ja maksuvalmiuteen. Ne ovat tärkeä osa luotonhallintaa ja taloudellista vakauden ylläpitämistä.