luottotappioilla

Luottotappioilla tarkoitetaan liiketaloudessa saatavien, joihin olisi odotettavissa menetyksiä, epäonnistumista tai maksun viivästymistä johtaneita tappioita. Käytännössä luottotappio syntyy esimerkiksi asiakkaan konkurssin, maksuhäiriön tai pitkäaikaisen maksun viivästymisen aiheuttamana arvonalentumana, jolloin saatavan takaisinmaksukelpoisuus on olennaisesti heikentynyt.

Kirjanpidollinen käsittely vaihtelee tilinpidon standardien mukaan. Yleisessä tapauksessa, kun on ilmeistä, ettei saatavaa saada kokonaan tai osittain takaisin, saatava kirjataan arvonalentuneeksi tai luottotappio merkataan tuloslaskelmaan, ja taseen vastaanottovelka/saamisten määrä pienenee. Mikäli tilanne muuttuu ja osa saatavasta realisoituu myöhemmin, tilinpäätöksessä voidaan tehdä tuottoja tai palautuksia.

IFRS-, eli kansainvälisten tilinpitostandardien, mukaan luottotappioiden varaukset perustuvat odotettuihin luottotappioihin (ECL). Varaukset lasketaan portfoliokohtaisesti ja ne voivat olla elinkaarimallisia, ja ne uudelleenarvioidaan säännöllisesti vaiheen perusteella (vaihe 1, 2, 3) riippuen luottoriskeen liittyvistä tekijöistä.

Suomessa tilinpitokäytännöt noudattavat sekä kansainvälisiä standardeja että Suomen kirjanpitolainsäädäntöä. Käytännössä luottotappioiden pienentäminen ja mahdolliset varaukset tehdään siten, että tuloslaskelma ja tase antavat oikean kuvan yrityksen luotonhallinnan riskistä ja taloudellisesta tilasta.

Verotuksessa luottotappiot ovat lähtökohtaisesti vähennyskelpoisia liiketoiminnan kuluina, kun ne on todettu syntyneiksi ja kirjanpidollisesti toteutettuja. Verotusvaikutukset voivat kuitenkin riippua tilanteesta ja sovellettavasta verolainsäädännöstä.