luottomarkkinoilla

Luottomarkkinat ovat pääomamarkkinoiden osa, jossa julkisyhteisöt, yritykset ja muut toimijat hankkivat rahoitusta velkakirjoilla ja muilla velkainstrumenteilla. Ne kattavat sekä lyhytaikaisen että pitkän aikavälin rahoituksen sekä valtion, kuntien että yksityisten yritysten velkasitoumukset. Velkainstrumentteja ovat muun muassa valtiolliset ja kuntien velkakirjat sekä yritysten joukkovelkakirjat, laina- tai lainamuotoiset instrumentit sekä kiinteää tai vaihtuvaa korkoa käyttävät velat.

Ensisijaisessa markkinassa liikkeeseen lasketaan uusia velkakirjoja, joilla lainanottaja kerää rahoitusta sijoittajilta. Usein järjestäjänä toimii sijoituspankki. Sekundaarinen markkina on jälkimarkkina, jossa velkakirjoja ostetaan ja myydään sekä pörsseissä että OTC-alueilla. Kaupankäynti riippuu korkotasosta, luottoriskistä ja likviditeetistä; hintojen muodostus perustuu näihin tekijöihin. Selvitys ja maksu hoidetaan clearing-järjestelmien sekä arvopaperikeskusten kautta.

Hintojen muodostumista ohjaavat korkotaso, korkokäyrä, luottoluokitus, maturiteetti ja markkinoiden likviditeetti. Velkakirjojen tuotot koostuvat kiinteästä tai muuttuvasta kupongikorkosta sekä mahdollisista pääomapalautuksista ja markkinoiden muutoksista. Pitkä- ja keskipitkät velkapaperit ovat yleensä herkempiä korkomuutoksille sekä luottoriskin muutoksille.

Osallistujia ovat emittoijat (valtiot, kunnat, yritykset), sijoittajat (eläke- ja vakuutusrahastot, rahastot, pankit sekä yksityishenkilöt) ja luottoluokituslaitokset. Sääntelyyn kuuluu kansallinen viranomainen, Suomessa Finanssivalvonta, sekä EU-tason säädökset kuten MiFID II ja Prospectus Regulation. Toimintaa ohjaavat rahapolitiikan signaalit ja talouden vakaus sekä markkinaolosuhteet.

Luottomarkkinat rahoittavat julkista toimintaa ja yksityisiä investointeja sekä mahdollistavat varainhoidon ja riskienhallinnan. Ne muodostavat yhteyden rahoituslaitosten, sijoittajien ja lainanottajien välillä ja heijastavat talouden tilaa sekä luottamus- ja korkoympäristön kehitystä.