luottamisesta

Luottamisesta tarkoittaa uskoa siihen, että toinen osapuoli toimii odotusten mukaisesti ja on turvallista olla haavoittuvainen. Luottamus syntyy usein asteittain kokemuksen kautta ja siihen vaikuttavat sekä suhteeseen liittyvä riski että vastavuoroisuus.

Käsitteen tutkimuksessa korostuvat sekä yksilöiden väliset suhteet että organisaatioihin ja yhteiskuntaan liittyvät ilmiöt. Psykologiassa luottamus määritellään valmiudeksi altistaa itsensä epävarmuudelle odottaen myönteistä tulosta, kun taas sosiologiassa se nähdään sosiaalisen koordinaation peruselementtinä.

Mayerin, Davisin ja Schoormanin (1995) malli esittää luottamuksen kolme tekijää: kyvykkyys (usko toisen pätevyyteen ja suorituskykyyn), benevolenssi (hyväntahtoisuus) ja eheys tai integriteetti (usko että toinen noudattaa yhteisiä arvoja ja sääntöjä).

Luottamus ilmenee eri konteksteissa: ihmissuhteissa, työyhteisöissä, julkisissa instituutioissa sekä digitaalisessa ympäristössä. Kun luottamus on korkealla, toimijat tekevät parempia yhteistyöpäätöksiä, jakavat tietoa ja käyttävät resursseja tehokkaammin. Alhainen luottamus voi lisätä epävarmuutta ja koordinoinnin kustannuksia.

Rakentaakseen luottamusta ihmiset ja organisaatiot voivat korostaa johdonmukaisuutta, läpinäkyvyyttä, lupauksien pitämistä, reiluutta sekä osoitettua pätevyyttä. Luottamus on kuitenkin dynaaminen ja tilanteesta riippuvainen: se voi kehittyä hyvän kommunikoinnin ja toistuvien myönteisten kokemusten kautta tai heikentyä petosten ja epäoikeudenmukaisuuden seurauksena.