luontoyhteyttä

Luontoyhteys on subjektiivinen kokemus, jossa yksilö tuntee yhteyden luontoon. Se sisältää emotionaalisia, kognitiivisia ja kokemuksellisia ulottuvuuksia ja ilmentää usein tuntemusta siitä, että luonto on osa minua tai että olen osa suurempaa luonnon kokonaisuutta. Luontoyhteys voi syntyä sekä välittömästi aistein koetusta että pidemmän aikavälin kokemuksista, kuten säännöllisistä ulkoilukäynneistä, luonnon tarkkailusta tai luonnon rytmin havainnoinnista.

Tutkimuksissa luontoyhteys on yhdistetty sekä yksilön hyvinvointiin ja palautumiseen että myönteisiin asenteisiin ja ympäristökäyttäytymiseen. Luontoyhteyden mittaaminen tapahtuu erilaisilla mittareilla ja kvalitatiivisilla menetelmillä, ja tutkimukset viittaavat yhteyteen ekologisen tietoisuuden, kestävän elämäntavan ja ympäristövastuun kanssa.

Suomessa luontoyhteys on keskeinen osa luontopedagogiikkaa ja hyvinvointipolitiikkaa. Varhaiskasvatuksessa ja peruskoulussa korostetaan ulkoilua sekä luontopedagogiikkaa, kuten metsäkoulutoimintaa ja luontokäytäviä, joiden tavoitteena on vahvistaa nuorten suhdetta luontoon ja lisätä kokemuksellista oppimista. Kaupunkisuunnittelussa viheralueiden ja helppokäyttöisen luonnon läsnäolo nähdään keinoina lisätä päivittäistä kontaktia luontoon asuinalueiden läheisyydessä.

Ilmiö vaihtelee yksilöllisesti kulttuurin, elinympäristön ja tilanteen mukaan. Luontoyhteys on monitahoinen ja se nivoutuu terveyteen sekä ympäristövastuuseen.