luontevuutta

Luontevuutta on suomen kielen käsite, joka kuvaa luonnollisuutta, aitoutta ja vaivatonta olemusta sekä ihmisessä että muissa kohteissa. Se voi viitata sekä yksilön luonteenpiirteisiin ja temperamenttiin että jonkin asian ominaisuuksiin, joiden ilmaiseminen tapahtuu ilman liiallista yrittämistä.

Käyttökontekstit ja merkitykset vaihtelevat: henkilön luontevuus viittaa siihen, että käyttäytyminen, puhe ja ilmaisut tuntuvat aidolta ja sopivilta tilanteeseen. Ilmiön tai esineen luontevuus puolestaan voi tarkoittaa sen luonnollista, tunnistettavaa ja johdonmukaista olemusta. Luontevuutta arvostetaan usein siinä, että toiminta on sujuvaa, spontaania ja epä-teennäistä.

Kielitieteellinen tausta ja muoto: sana muodostuu adjektiivista luonteva ja siitä johdetusta -vuus-suffixistä, joka muodostaa abstraktin laadun. Partitiivinen muoto luontevuutta viittaa laadun määrään tai ilmentymään lauseessa.

Esimerkkejä käytöstä: “Puhe oli täynnä luontevuutta.” “Hänen luonteva käytöksensä teki tilanteesta helpon.” Näissä yhteyksissä luontevuus ilmentää aitoutta ja luonnollista olemista.

Vertailevat termit ja suhteet: luonne, luonteva, aitous ja luonnollisuus ovat läheisiä käsitteitä, mutta luontevuus korostaa laadun ilmentymistä ja esiintyjän tavallista, vaivatonta olemista.

Lähde: käsite liittyy yleisesti kielen ja psykologian käyttökonteksteihin sekä arkipäivän puheeseen.