luonteenomaisia

Luonteenomaisia on suomen kielen adjektiivin luonteenomainen taivutusmuoto, joka on monikollinen partitiivimuoto. Sitä käytetään kuvaamaan ominaisuuksia, jotka ovat tyypillisiä jollekin henkilölle, asialle tai ilmiölle. Esimerkiksi lauseessa “luonteenomaisia piirteitä” viitataan erityisesti juuri siihen, mikä on tyypillistä tai luonteenomaista kohteelle.

Etymologia: sana muodostuu sanasta luonne (jämäytynyt luonteenpiirre, luonne) ja suffiksista -mainen, joka muodostaa adjektiiveja merkitsemään “luonteen, ominaisuuden” luonteen tai luonteenomaisuuden. Suomessa luonteenomainen adjektiivi taipuu kuten muutkin -nen-adjektiivit.

Taivutusmuodot: luonteenomainen on perusmuoto. Tärkeimmät yleisöt Ison muodonmuutokset ovat: yksikön nominatiivi luonteenomainen, yksikön partitiivi luonteenomaista, monikon nominatiivi luonteenomaiset, monikon partitiivi luonteenomaisia. Muunnelmia ovat myös essiivin ja translatiivin muodot, kuten luonteenomaisena ja luonteenomaiseksi, sekä sisä- ja muut sijamuodot (esim. luonteenomaisessa).

Käyttö ja sävy: luonteenomaisia käytetään kuvaamaan ominaisuuksia, jotka ovat yleensä pysyviä tai keskeisiä kohteessa. Se voi viitata sekä ihmisen luonteenpiirteisiin että esineen tai ilmiön tyypillisiin ominaispiirteisiin. Käyttö on neutraalia tai kuvailevaa, eikä välttämättä ilmaise arviota.

Esimerkit: Henkilön luonteenomaisia piirteitä ovat sinnikkyys ja empatia. Eläinlajin luonteenomaisia piirteitä voivat olla sopeutumiskyky ja kyky muuttaa käytöstä ympäristön mukaan. Tutkimuksessa tutkittiin luonteenomaisia piirrettä, jotka erottavat lajin toisista.