lukemattomuus

Lukemattomuus on suomen kielen sana, joka viittaa kahteen toisiinsa liittyvään ilmiöön. Ensimmäisenä se tarkoittaa yksilön kyvyttömyyttä lukea tai ymmärtää kirjoitettua kieltä, eli lukutaidon puutetta tai illiteriteettiä. Toisena se voi tarkoittaa tekstin lukemisen esteitä, jolloin kirjoitus on vaikeaa tai mahdotonta lukea johtuen esimerkiksi kielellisestä vaikeudesta, epäselvästä ilmaisusta, huonosta typografiasta tai puutteellisesta saavutettavuudesta.

Sana muodostuu lukea-verbistä ja -ttomuus-ominaisesta, jolla ilmentyy tilan tai ominaisuuden yleisyyttä. Lukemattomuudesta puhutaan sekä yksilötaustaisen koulutuksen että yhteiskunnallisten tekijöiden kontekstissa. Koulutuksessa se voi ilmetä matalana lukutaidona tai heikentyneenä lukukomponenttina, kun taas kirjoitetussa tekstissä lukemattomuus voi johtua suunnittelun, kielen tai teknisten esteiden puutteista.

Käytännön merkitys ja hallinta: lukutaidon edistäminen ja varhaiskasvatus ovat keskeisiä politiikkakohteita, joilla pyritään vähentämään illiteriteettiä. Samalla tekstiä suunniteltaessa kiinnitetään huomiota lukukelpoisuuteen ja saavutettavuuteen, kuten selkeä kieli, riittävä kontrasti ja sopiva typografia. Kansainvälisissä mittauksissa lukutaito ja ymmärtäminen ovat yleisiä indikaattoreita lukemattomuuden tasosta, ja Suomessa tilanne on yleisesti ottaen hyvä, mutta haasteita esiintyy sosioekonomisten erojen ja ikäryhmien välillä.

Lukemattomuudesta käytetään lisäksi keskustelua tekstin saavutettavuudesta ja kielen selkeydestä, jotta erilaiset lukijat voivat löytää ja ymmärtää sisällön. See also: lukutaito, lukukelpoisuus, tekstin saavutettavuus.