loppupäätteen

Loppupäätteen (loppupääte) on kielitieteellinen termi, jolla tarkoitetaan sanan loppuun liitettävää päätteitä, jolla ilmaistaan sanan taivutus- tai merkityserää. Loppupäätteet ovat keskeisiä erityisesti suomen kielen taivutuksessa ja niitä esiintyy sekä yksikössä että monikossa sekä eri sijamuodoissa, omistus- ja lukumuodoissa sekä muissa kieliopillisissa suhteissa. Termiä käytetään sekä yleisessä kielitieteellisessä keskustelussa että tarkemmissa morfologisissa kuvauksissa.

Morfologisesti loppupäätteet ovat agglutinatiivisen kielen piirre: sanan loppuun voi liittää useita päätteitä peräkkäin, ja ne voivat muuttua yhdistelmässään vokaaliharmonian ja konsonanttivaihtelujen vuoksi. Esimerkkejä suomalaisesta taivutuksesta: talo + genetiivi n -> talon; talo + inessiivi ssa -> talossa; talo + illatiivi oon/oon -> taloon; talo + partitiivi a -> taloa. Omistusliitteet voivat olla esimerkiksi taloni (minun taloni) tai talosi (sinun talosi). Monikon pääte sekä genetiivin monikko voivat olla talot ja talojen. Näin loppupäätteet mahdollistavat sanan tarkat kieliopilliset suhteet ilman uuttaa sanan vartaloksi.

Käyttö kielitieteessä korostaa, miten sanojen muotoa ja merkitystä hallitaan taivutuksessa. Loppupäätteet ovat osa sanan rakennetta ja niiden avulla voidaan analysoida kieliopillisia suhteita sekä opettaa suomen kielioppia. Termi kattaa sekä yksittäisten pääteiden että monien päätteiden yhteiskäytön ilmiöt.