liukumassa

Liukumassa on maan- tai kiviaineksen osa, joka irtoaa luiskalta ja alkaa liikkua alaspäin luiskan varrella olevaa liukupintaa pitkin. Se muodostuu usein useammasta aineksesta, kuten maasta, sorasta, kivistä ja kasvillisuudesta, ja liike voi olla hidasta tai nopeasti kiihtyvää.

Liukumassan syntyyn vaikuttavat tekijät ovat sade- ja sulamisvesi, kohonnut vedenpaine sekä maaperän heikkeneminen. Myös luiskan rakenteelliset ominaisuudet, kuten jyrkät kaltevuudet, heikot kerrokset ja jännityksen kasvu, voivat lisätä liukumassan riskiä. Epäedulliset olosuhteet voivat pienentää kantokykyä ja edistää liikkeen alkamista.

Liukumassa voi liikkua eri tavoin. Yleisimmät muodot ovat translatiivinen liukuma, jossa massa siirtyy melko tasaiselta liukupinnalta pitkin suoraa linjaa, sekä rotaatioluiska, jossa liike kiertyy kuperalle, kaareutuvalle pinnalle. Usein liikkeet ovat yhdistelmiä ja voivat muuttua nopeudeltaan.

Haitat ja riskit ovat rakennusten, teiden ja muun infrastruktuurin vauriot sekä maanpinnan ympäristön muutokset, jotka voivat vaarantaa ihmisiä. Liukumassa voi laajentua ja vaikuttaa laajoihin alueisiin, erityisesti rankkasateiden ja äkillisten sulamisvesien yhteydessä.

Havaitseminen ja ehkäisy tapahtuvat sekä suunnittelussa että onnettomuustilanteissa. Seurantaan käytetään maanpinnan mittauksia, sijoitettujen sensorien ja kaukokartoitusta kuten InSAR:ia. Ennakoivia keinoja ovat vesien hallinta, luiskien kuivatus ja stabilointi sekä tarvittaessa tukimuurit ja kalliorakenteet.

Liukumassa on keskeinen käsite geotekniikassa ja geologiassa, ja sen tunteminen auttaa maankäytön suunnittelussa sekä riskien hallinnassa.