lisääntymiskäyttäytymisenä

Lisääntymiskäyttäytymisenä tarkoittaa käyttäytymistä, jonka tarkoituksena on lisätä yksilön mahdollisuuksia lisääntyä ja tuottaa jälkeläisiä. Tämä käsittää laajasti paritteluun liittyvät toimet, kuten parittelukäyttäytymisen ja parinvalinnan sekä myöhemmän huolto- ja puolustuskäyttäytymisen, jotka voivat vaikuttaa jälkeläisten selviytymiseen ja menestykseen.

Käyttäytymisen taustalla ovat hormonaaliset, geneettiset ja ympäristötekijät, ja sitä muokkaavat usein seksuaalinen valinta sekä kilpailu kumppaneista. Voi esiintyä sekä synnynnäisiä että opittuja toimintamalleja, ja siinä korostuvat usein signaalit, kuten ääni- tai visuaaliset esitukset, kemialliset viestit sekä käyttäytymisen aikataulutus.

Kattavana esimerkkinä ovat lintujen laulut ja tanssikäyttäytyminen parin löytämiseksi, sammakkoeläinten ja kalojen paritusmenetelmät sekä hyönteisten pheromonit ja nuptial gifts -lahjat. Nisäkkäillä ja kaloilla voidaan nähdä paritusjärjestelmien erilaiset muodot, kuten monogamia, polygynia tai polyandria, sekä roolien jakautuminen, sukupuolten valintakriteerit ja jälkeläisten hoito.

Lisääntymiskäyttäytymisenä voidaan tarkastella sekä yksilön sopeutumisena ympäristöön että laajemmin evoluutiopsykologisiin ja ekologi-fysiologisiin konteksteihin. Käytännössä sen tutkimus valottaa, miten ja miksi tietyt käyttäytymismallit kehittyvät ja miten ne vaikuttavat populaatioiden kokoon sekä geneettiseen koostumukseen pitkällä aikavälillä.