lisääntymisjärjestelmiä

Lisääntymisjärjestelmät ovat biologisia järjestelmiä, jotka mahdollistavat eliöiden lisääntymisen ja lajien jatkumisen. Eri eliöryhmillä on erilaisia lisääntymisjärjestelmiä, jotka voidaan jakaa karkeasti kahteen päätyyppiin: suvuttomaan ja suvulliseen lisääntymiseen.

Suvuton lisääntyminen tarkoittaa, että jälkeläinen saa perimänsä yhdeltä vanhemmalta, ja se on geneettisesti identtinen vanhemman kanssa. Tähän kuuluvat esimerkiksi jakautuminen bakteereilla, silmikoituminen hiivalla ja kasvullinen lisääntyminen kasveilla. Suvutonta lisääntymistä esiintyy monilla yksisoluisilla eliöillä, kasveilla ja joillakin eläimillä. Se on usein nopeampi tapa lisääntyä ja mahdollistaa populaatioiden nopean kasvun suotuisissa olosuhteissa.

Suvullinen lisääntyminen sen sijaan vaatii yleensä kahden vanhemman, koiraan ja naaraan, sukusolujen eli gamettien yhdistymisen. Nämä sukusolut, kuten siittiöt ja munasolut, sisältävät puolet jälkeläisen perimästä. Hedelmöityksessä ne yhdistyvät muodostaen tsygootin, josta kehittyy uusi yksilö. Suvullinen lisääntyminen luo geneettistä muuntelua jälkeläisiin, mikä voi auttaa lajia sopeutumaan muuttuviin ympäristöolosuhteisiin ja vastustamaan tauteja. Suurin osa eläimistä ja kasveista lisääntyy suvullisesti.

Ihmisillä ja muilla nisäkkäillä on sisäinen suvullinen lisääntyminen, jossa koiraan siittiöt hedelmöittävät naaraan munasolun ruumiin sisällä. Hedelmöityksen jälkeen munasolu kehittyy kohdussa. Linnuilla ja matelijoilla lisääntyminen on usein ulkoista, ja ne munivat hedelmöityneitä munia. Kasveilla lisääntymisjärjestelmät vaihtelevat, ja niihin voi kuulua kukissa tapahtuva pölytys ja siementen muodostus.