lisäyspolymeroituneista

Lisäyspolymeroituneet polymeerit ovat polymeeriyhdisteitä, jotka on valmistettu lisäyspolymeroinnin kautta. Tässä reaktiossa monomeerin epätyydyttyneet sidos, tavallisesti hiili-hiili- tai hiili-halogenisidos kuten C=C, liittyy kasvavaan polymeeriketjuun siten, ettei sivutuotteita yleensä muodostu. Tämän seurauksena syntyy pitkiä toistuvia yksiköitä ilman merkittävää kondensaatiotuotetta.

Reaktio etenee kolmen vaiheen kautta: aloittaminen, polymeroituminen ja lopettaminen. Aloituslaitteena käytetään pelkistävä tai ioninen lähde, joka luo reaktion alullekoodatun radikaalin tai ionin. Propagointi kasvattaa ketjua toistuvin lisäyksin, ja lopettaminen päättää ketjun. Erilaiset reagenssit ja olosuhteet johtavat erilaisten lisäyspolymeerien syntyyn sekä radikaaliseen että kationi- tai anionipolymerointiin, sekä mahdollisesti koordinaatio- tai ממодifikaatioihin.

Yleisimpiä lisäyspolymeeroinnilla valmistettavia monomeereja ovat vinyl- ja styreeni-tyypit sekä akrylaatit ja vinylkloridi. Näistä muodostuvat esimerkiksi polyeteeni, polyvinyylialkoholi, polystyreeni, PVC ja monet akrylaatit — kaikki lisäyspolymeeroinnin tuotteita. Ominaisuuksiin vaikuttavat muun muassa monomeerien tyyppi, molekyylipainon jakautuma, taktisuus (isotaktinen, syndiotaktinen, ataktinen) sekä mahdollinen ristisidonta.

Lisäyspolymeeroituneet polymeerit eroavat kondensaatiopolymeereista siten, että jälkimmäiset syntyvät ilman polymeeriketjun pidentymisen lisäksi pienikokoisten sivutuotteiden, kuten veden, poistumana. Tämä vaikuttaa tuotantotekniikoihin ja materiaalien ominaisuuksiin.

Sovelluksiltaan lisäyspolymeeroituneet polymeerit kattavat pakkausmateriaalit, rakennusmuovit, kalvot, kaluste- ja tekstiilituotteet sekä eristeet, ja ne muodostavat monipuolisen ryhmän moderneissa materiaaleissa.