lisäperiaatteisiin

Lisäperiaatteisiin on suomenkielinen termi, jota käytetään viittaamaan lisä- tai täydentäviin periaatteisiin, jotka täydentävät järjestelmässä jo vakiintuneita perusperiaatteita. Ne toimivat ohjenuorina erityistilanteissa, joissa perusperiaatteet eivät yksittäisessä tapauksessa anna riittäviä suuntaviivoja, vaan päätöksentekoa ja tulkintaa on tarkennettava kontekstin mukaan. Lisäperiaatteisiin luetaan usein tolkkua, harkintaa ja sopeutumiskykyä, jotta toiminta pysyy johdonmukaisena myös poikkeustilanteissa.

Etymologisesti sana muodostuu lisä- ja periaatteista, ja sen käyttö on tyypillisesti liitetty hallinnollisiin, oikeudellisiin, etiikkaan tai organisaation sisäiseen ohjeistukseen. Lisäperiaatteisiin voi esiintyä yleisten säännösten rinnalla dokumenteissa, jotka määrittelevät, miten tulkitaan aineellisia oikeuksia, velvollisuuksia tai arvoja erilaisissa tilanteissa. Käytännössä ne voivat ilmestyä esimerkiksi päätöksentekostrategioihin, joissa pyritään yhdenmukaisuuteen, oikeudenmukaisuuteen tai riskienhallintaan ottaen huomioon erityisryhmien tarpeet.

Käyttökonteistit ovat moninaisia: oikeuslainsäädäntö ja hallinnon säädöskäytännöt, eettiset ohjeistukset, yritysten hallintotapakäytännöt sekä tutkimus- ja kehitysprosessit. Lisäperiaatteisiin liittyy usein sen huomioiminen, että konteksti vaikuttaa siihen, mitkä lisäperiaatteet ovat tärkeimpiä kussakin tilanteessa, ja miten ne tulkitaan käytännössä. Määritelmä ja sovellettavuus voivat vaihdella järjestelmästä toiseen, mikä voi johtaa erilaiseen painotukseen ja tulkintaan.

Lyhyesti sanottuna lisäperiaatteisiin ovat väline, jolla organisaatiot varmistavat, että toiminta säilyy oikeudellisesti johdonmukaisena ja arvojen mukaisena myös silloin, kun perusperiaatteet eivät yksiselitteisesti riitä yksittäisen tapauksen ratkaisemiseksi.