lisämarginaalin

Lisämarginaali on johtamisen laskentatoimessa käytetty mittari, joka osoittaa, kuinka paljon myyntituloista jää muuttuvien kustannusten vähentämisen jälkeen kattamaan kiinteät kustannukset ja tuottamaan voittoa. Sen avulla voidaan arvioida tuote- tai tuotekauden kannattavuutta sekä tehdä päätöksiä hinnoittelusta ja tuotevalikoimasta.

Yksikkökohtainen lisämarginaali lasketaan seuraavasti: myyntihinta per yksikkö minus muuttuvat kustannukset per yksikkö. Kokonaislisämarginaali saadaan kertomalla yksikkökohtainen lisämarginaali myyntimäärällä tai laskemalla koko myyntituotosta ja vähentämällä siitä kokonaismuuttuvat kustannukset. Lisämarginaaliprosentti eli marginaaliprosentti kuvaa lisämarginaalin osuutta myynnistä ja sen saa jakamalla lisämarginaali myynnillä. Usein käytetty muoto on CM-prosentti = (hinta − muuttuvat kustannukset per yksikkö) / hinta.

Käyttötarkoitukset ja päätöksenteko: lisämarginaalia hyödynnetään erityisesti break-even-analyysissä ja päätöksissä hinnoittelusta sekä tuotemerkinnästä. Break-even pisteen voi laskea yksiköissä: kiinteät kustannukset jaettuna yksikkökohtaisella lisämarginaalilla, tai liikevaihtona: kiinteät kustannukset jaettuna lisämarginaaliprosentilla. Esimerkki: tuotteen hinta 100 €, muuttuvat kustannukset 60 €, yksikkökohtainen lisämarginaali 40 € ja 40 % CM-prosentti. Jos kiinteät kustannukset ovat 400 €, break-even on 10 yksikköä (400 ÷ 40) tai 1 000 € liikevaihdottain (10 × 100).

Rajoitteet: lisämarginaali ei kuvaa koko yrityksen voittoa, koska se ei huomioi kaikkia kiinteitä kustannuksia eikä arvioi tuotemixin vaikutuksia. Seolettaa muuttuvien kustannusten pysymisen lineaarisina ja yksittäisten tuotteiden marginaalien vakauden, mikä voi poiketa käytännössä. Silti se on keskeinen työkalu yhteishallinnassa ja hinnoittelupäätöksissä.