lisäkuormitusta

Lisäkuormitus tarkoittaa kaikenlaista ylimääräistä kuormitusta, joka kohdistuu rakenteeseen, komponenttiin tai järjestelmään sen normaalin käytön kuormien lisäksi. Se voi olla sekä pysyvää että väliaikaista sekä staattista että dynaamista. Lisäkuormituksen huomiointi on tärkeää turvallisuuden, kestävyyden ja käyttökelpoisuuden varmistamiseksi.

Lähteitä lisäkuormitukselle ovat muun muassa ympäristötekijät kuten lumikuorma ja tuulikuorma, henkilöstön tai laitteiden kuormitus käytön ja huollon aikana sekä tilapäiset kuormat kuten asennus- ja kuljetuskuormat. Dynaaminen lisäkuormitus voi aiheuttaa tärinöitä ja iskukuormituksia, jotka on huomioitava suunnittelussa.

Suunnittelussa lisäkuormitus sisällytetään kuormitusyhdistelmiin ja varmuuskertoimiin sekä palvelu- että käyttöolosuhteissa. Tavoitteena on varmistaa rakenteen tai järjestelmän lujuus, jäykkyys ja toiminnallisuus myös äärimmäisissä oloissa.

Arviointi ja hallinta tapahtuvat laskennallisesti, ottaen huomioon mahdolliset dynaamiset vasteet, sekä tarvittaessa kokeellisesti kuormitus- ja rasitustestein. Säännökset ja standardit määrittelevät yleensä, miten lisäkuormitus huomioidaan kussakin sovelluksessa, jotta turvallisuus ja käyttökunto säilyvät.

Esimerkkejä lisäkuormituksesta ovat rakennusten kattorakenteissa lumikuorma ja tuulikuorma, tilapäiset kuormat rakennus- ja huoltotöiden aikana sekä teollisuuslaitteiden asentamisesta ja käytöstä aiheutuva kuorma. Liikenteen aiheuttama dynaaminen kuormitus on esimerkki sillan- ja tienrakenteiden suunnittelussa huomioitavasta lisäkuormituksesta.