Lisäkuormitus

Lisäkuormitus on tilapäistä tai pysyvää kuormitusta, joka kohdistuu järjestelmään normaalin käyttökuormituksen yläpuolella. Käsite esiintyy useilla aloilla, kuten rakentamisessa, sähkötekniikassa ja ergonomiassa, ja se voi olla fyysistä tai aineettomampaa. Lisäkuormitus voi syntyä sekä suunnitelluista että äkillisistä olosuhteista ja se voidaan kohdentaa sekä yksittäisiin osiin että koko järjestelmään.

Rakennustekniikassa lisäkuormitus tarkoittaa esimerkiksi lumen, tuulen, veden sekä liikenteen aiheuttamaa lisäkuormitusta rakenteisiin. Myös käytöstä johtuva lisäkuormitus ja lämpötilavaihtelut voivat vaikuttaa. Suunnittelussa lisäkuormitus huomioidaan turvallisuus- ja varaustusperiaattein: rakenteet mitoitellaan voimaan, jonka katsotaan esiintyvän tavanomaisissa olosuhteissa, sekä mahdollisten lisävaikutusten varalta. Mikäli lisäkuormitusta ei huomioida, rakenteet voivat ylittää kestokykynsä, mikä voi johtaa vaurioihin tai sortumiseen.

Ergonomian ja työkuormituksen kannalta lisäkuormitus viittaa lisätyöhön, aikapaineeseen tai kognitiiviseen rasitukseen, joka lisää virheiden riskiä ja väsymystä. Sähkö- ja prosessitekniikassa lisäkuormitus tarkoittaa lisäkuormaa sähköjärjestelmään, joka voi johtaa ylikuumenemiseen, vikaan tai ylivirtaisiin.

Mitoituksessa ja riskienhallinnassa lisäkuormitus huomioidaan käyttämällä varmuusvaroja, kuormituslaskelmia ja standardeja, jotta järjestelmät säilyttävät toimintakykynsä myös äärimmäisissä olosuhteissa.