lisähäiriöitä

Lisähäiriöt tarkoittavat tilannetta, jossa toinen sairaus, häiriö tai oirekokonaisuus esiintyy samaan aikaan toisen kanssa. Termiä käytetään sekä mielenterveyden että somaattisten sairauksien yhteydessä kuvaamaan erillisten diagnoosien rinnakkaisuutta. Lisähäiriöt voivat olla itsenäisiä diagnooseja tai osa toisiaan vahvistavaa oirekokonaisuutta ja ne voivat vaikuttaa sekä diagnoosiin että hoitoon ja ennusteeseen.

Lisähäiriöitä esiintyy sekä psyykkien että fyysisten sairauksien yhteydessä. Esimerkkejä psyykkisistä lisähäiriöistä ovat masennus, ahdistuneisuushäiriöt, päihdehäiriöt sekä neurokehitykselliset tilat kuten ADHD, jotka voivat ilmetä rinnakkain toisen mielenterveydellisen häiriön kanssa. Fyysisissä sairauksissa yleisiä lisähäiriöitä ovat esimerkiksi diabetekseen liittyvä sydän- ja verenkiertosairauksien riski, kohonnut verenpaine, krooninen kipu sekä unihäiriöt; pitkäaikaiset sairaudet voivat lisätä tai heikentää toisen tilan oireita. Lisähäiriöt voivat kehittyä ajan mittaan ja niiden ilmenemismuoto ja vakavuus voivat vaihdella.

Taustalla on monisyisiä tekijöitä, kuten geneettinen alttius, neurobiologiset mekanismit, ympäristötekijät sekä elämänkokemukset. Hoitojen yhteisvaikutukset sekä potilaan elämäntilanne voivat vaikuttaa sekä päädiagnoosin että lisädiagnoosien hoidon valintoihin.

Arviointi ja hoito painottuvat kokonaisvaltaiseen lähestymistapaan: kattava haastattelu, standardoidut kartoitusmenetelmät ja moniammatillinen yhteistyö. Hoitosuunnitelma huomioi sekä pää- että lisädiagnoosit sekä lääkehoidon, psykososiaalisen tuen, psykoterapian ja elämäntapamuutokset. Tutkimus ja kliininen käytäntö korostavat multimorbiditeetin tunnistamisen ja integroivan hoidon merkitystä potilaan toipumisen ja ennusteen parantamiseksi.