lineaarregulaatoritest

Lineaarregulaatorit ovat sähköisiä komponentteja, joita käytetään vakaan tasajännitteen tuottamiseen muuttuvasta tulojännitteestä. Ne toimivat säätämällä jatkuvasti virtaa niin, että lähtöjännite pysyy asetettuna tasolla, riippumatta tulojännitteen vaihteluista tai kuorman virran muutoksista. Tämä saavutetaan käyttämällä sisäistä ohjauspiiriä, joka vertaa lähtöjännitettä referenssijännitteeseen ja säätää lähtöön kytkettyä ohjauskomponenttia, kuten transistoria tai MOSFETia. Lineaarregulaattorit ovat yksinkertaisia rakenteeltaan ja tarjoavat hyvän jännitteen vakauden sekä alhaisen lähtöjännitteen kohinan.

Yksi lineaarregulaattorin keskeisistä ominaisuuksista on sen kyky käsitellä nopeita jännitteen muutoksia, mikä tekee niistä sopivia sovelluksiin, joissa tarvitaan nopeaa reagointia. Niiden toimintaperiaate perustuu siihen, että ne "imuroivat" ylimääräisen jännitteen ja muuttavat sen lämpöenergiaksi. Tämä johtaa kuitenkin tehohäviöihin, erityisesti silloin, kun tulo- ja lähtöjännitteiden ero on suuri. Siksi lineaarregulaattoreita käytetään yleensä silloin, kun tehohäviöt eivät ole kriittinen tekijä tai kun hyötysuhteen merkitys on pienempi kuin vakauden tai yksinkertaisuuden tarve.

Lineaarregulaattoreita on kahta päätyyppiä: positiivisia ja negatiivisia. Positiiviset regulaattorit tuottavat positiivisen lähtöjännitteen, kun taas negatiiviset regulaattorit tuottavat negatiivisen lähtöjännitteen. Lisäksi on olemassa säädettäviä lineaarregulaattoreita, joiden lähtöjännite voidaan asettaa halutulle tasolle ulkoisilla vastuksilla, ja kiinteitä regulaattoreita, joiden lähtöjännite on valmiiksi määritelty. Esimerkkejä yleisistä lineaarregulaattorisarjoista ovat LM78xx -sarja (positiiviset) ja LM79xx -sarja (negatiiviset). Niitä käytetään laajalti elektroniikkalaitteissa, kuten tietokoneissa, audiojärjestelmissä ja teollisuusautomaatiossa.