likaantuneisuus

Likaantuneisuus on ilmiö tai käsite, joka kuvaa jonkin pinnan, esineen tai ympäristön likaantuneisuuden astetta. Se kattaa fyysisen lian, kuten pölyn ja kiinteät epäpuhtaudet, orgaaniset jäännökset, kemialliset epäpuhtaudet sekä kosteuden ja mikrobiologisen kuormituksen. Likaantuneisuuden arviointi voi olla sekä kvalitatiivista että kvantitatiivista, eikä sille ole yhtä yleispätevää mittayksikköä. Tyypillisiä mittausmenetelmiä ovat esimerkiksi likalukema (massan mukaan), visuaalinen luokitus sekä erilaiset kontaminaatioindeksit. Joissakin yhteyksissä käytetään myös väri- tai pinnan homogeenisuutta mittaavia tekijöitä.

Likaantuneisuuden säätelyyn vaikuttavat tekijät ja konteksti ovat pinnan materiaali ja rakenne, ilmanvaihto sekä ilmankosteus, sekä ulkoiset ympäristötekijät kuten pölytys ja erilaiset käyttöolosuhteet. Myös puhdistus- ja desinfiointiprotokollat sekä säännöllisyys vaikuttavat siihen, miten nopeasti lika kertyy.

Käytännön merkitys ulottuu teollisuudesta terveydenhuoltoon sekä ympäristövalvontaan. Liian suuri likaantuneisuus voi heikentää tuotteen laatua, lisätä korroosiopainetta, vaikuttaa hygienian tasoon ja lisätä riskienhallinnan tarvetta. Likaantuneisuuden hallinta vaatii puhdistusta, desinfektiota, kosteuden hallintaa, mahdollisesti suojapinnoitteita sekä oikeaa materiaalivalintaa ja prosessinhallintaa.