liikuntarajoitteisuus

Liikuntarajoitteisuus on henkilön liikkumis- ja liikkumiskyvyn rajoittuneisuutta, joka voi johtua sairaudesta, vammasta, synnynnäisestä tilasta tai ikääntymisestä. Se voi ilmetä vaikeutena kävellä, pystyä seisonnassa, kiivetä portaita tai siirtyä tilasta toiseen. Rajoitteisuus voi olla pysyvää tai tilapäistä, osittaista tai kokonaisvaltaista, ja siihen liittyy sekä fyysisiä että toiminnallisia haasteita arjen eri tilanteissa.

Liikuntarajoitteisuudella voi olla erilaisia ilmentymiä. Tavanomaisia ovat vaikeudet liikkua lyhyitä tai pitkiä matkoja, tasapainon hallinnassa, liikkeen sujuvuudessa tai kestävyyden osalta. Käytettävissä voivat olla apuvälineet kuten pyörätuoli, rollaattori, kävelytuki sekä erikoistuneet ratkaisut, kuten proteesit tai apuvamien laitteet. Monilla on samanaikaisia rajoitteita, jotka vaativat yksilöllisiä tukitoimia.

Vaikutukset ulottuvat arkeen, opiskeluun, työhön ja vapaa-aikaan. Liikkumisen esteet voivat rajoittaa osallistumista, työnsaantia sekä julkisen liikenteen käyttöä. Samalla oikeudet ja esteettömyyden parantaminen voivat edistää itsenäisyyttä, turvallisuutta ja sosiaalista osallistumista.

Palvelut ja tuki ovat keskeisiä. Ne voivat sisältää terveydenhuoltoa, kuntoutusta, ammatillista ohjausta sekä arkeen soveltuvia teknologisia ratkaisuja ja apuvälineitä. Saavutettavuus ja yhdenvertaisuus ovat usein lainsäädännön sekä viranomaisten ja palveluntarjoajien toiminnan keskiössä, jotta julkiset tilat, palvelut ja kulkuyhteydet ovat saavutettavissa kaikille.