liikkeeseenlaskulle

Liikkeeseenlaskulle on suomalaisessa rahoitus- ja yritysmaailmassa käytetty termi, joka liittyy arvopapereiden, kuten osakkeiden tai velkakirjojen, liikkeeseen laskemiseen eli niiden tarjoamiseen sijoittajille. Sanaa käytetään myös oikeudellisissa teksteissä viittaamaan liikkeeseenlaskun kohteeseen tai ehtojen soveltamiseen. Liikkeeseenlaskun käsite kattaa sekä oman pääoman ehtoiset että velkapaperit ja voi olla julkinen tarjous tai yksityinen sijoittajille suunnattu järjestely.

Erityyppisiä liikkeeseenlaskuja ovat muun muassa osakeanti, jossa yhtiö merkitsee uusia osakkeita kasvattamaan pääomaa, sekä velkakirjojen liikkeeseenlasku, kuten joukkovelkakirjat tai muut velkakirjat, joilla haetaan lainaa sijoittajilta. Lisäksi liikkeeseenlaski voidaan toteuttaa muun muassa vaihtovelkakirjoilla, optioilla tai warranteilla, jotka voivat tarjota mahdollisuuden merkintään myöhemmin.

Sääntely ja järjestelyt ovat keskeisiä. Suomessa liikkeeseenlaskuja säätelevät muun muassa osakeyhtiölaki, arvopaperimarkkinoita koskeva lainsäädäntö sekä EU:n prospectusdirektiivit ja -asetukset. Julkisia liikkeeseenlaskuja voidaan edellyttää esitteen tai minimilain mukaisen tiedon julkistamista, ja tarjouksen hyväksyntä sekä merkitsijöiden oikeudet määritellään usein tarjousasiakirjoissa. Lisäksi usein tarvitaan viranomaishyväksyntää ja rekisteröintiä kaupankäyntiin soveltuvia järjestelmiä tai listalleottoa ajatellen.

Liikkeeseenlasku muuttaa yrityksen pääomarakennetta ja mahdollisesti omistajien rakennetta. Se voi tavoitella rahoitusta kasvulle, velkojen refinansointia tai muita strategisia tavoitteita, mutta voi johtaa osakkeenomistajien diluutioon, jos merkitsijöillä ei ole preemti- oikeuksia.