lihasrakkude

Lihasrakkudet (lihassolut) ovat lihaksiston toiminnan perusyksiköitä. Ne esiintyvät kolmessa päätyypissä: luustolihas, sydänlihas ja sileä lihas. Luustolihasrakkudut ovat pitkiä, poikkijuovaisia soluja, jotka kiinnittyvät luiden jänteisiin ja mahdollistavat tahdonalaiset liikkeet. Sydänlihassolut ovat kytkeytyneitä toisiinsa interkalaarisilloilla ja muodostavat rytmisen, koordinoidun toiminnan. Sileä lihas sijaitsee verisuonten ja sisäelinten seinämissä, ja sen supistuminen on tyypillisesti tahdosta riippumatonta ja säätely on pitkällistä.

Solujen sisällä on aktiini- ja myosiinisäikeitä, jotka järjestäytyvät saromeereiksi luustossa ja sydänlihaksessa. Supistuminen käynnistyy sähköisestä ärsytyksestä: luustolihaksessa motorisen neuronin aiheuttama depolarisaatio vapauttaa kalsiumia sarkoplasmaisesta retikulumista, jolloin aktiini–myosiinivälinen kiinnittyminen ja supistuminen mahdollistuvat. Sydänlihaksessa supistuminen johtuu kalvopotentiaalin ja kalsiumin vaikutuksesta sekä solujen omasta johtoratajärjestelmästä. Sileässä lihaksessa supistuminen tapahtuu pääasiassa kalmoduliinin ja myosiinin kevytketjun kinaasin (MLCK) kautta; troponiini-tropomysiini-järjestelmä ei säätele kuten luustossa.

Ravitsemus ja energiantuotanto: Luustolihaksessa esiintyy sekä oksidatiivisia että glykolyyttisiä lihassoluja, ja harjoittelu muuttaa niiden suhdetta. Sydänlihaksessa on runsas määrä mitokondrioita ja se on pääasiassa oksidatiivinen energiantuotannoltaan. Sileä lihas käyttää energiaa pitkäkestoisesti ja voi sopeutua ympäristön tiloihin muuttamalla supistusvoimaa.

Regeneraatio ja ikä: Luustolihas uudistuu pääasiassa satelliittisoluista; sydänlihaksen korjaantuminen on rajallista. Sileä lihas voi uusiutua kohtuullisesti. Ikääntyessä lihasvoima ja -kesto usein heikkenevät.

Terveyteen liittyvää: Lihasrakkuihin liittyy sairauksia, kuten Duchennein lihasdystrofia ja muut myopatian muodot. Lisäksi liikunta ja ravitsemus vaikuttavat lihasfunktion kestävyyteen ja yleiseen terveyteen.