lihasliikkeisiin

Lihasliikkeisiin viittaa kehon liikkeiden tuottaminen luustolihasten supistusten kautta. Liikkeet syntyvät, kun hermoston ohjaamat motoriset yksiköt aktivoituvat ja lihassolut lyhentyvät tai pitenevät suhteessa niveliin ja jänteisiin. Liikkeet syntyvät luustolihasten ja niiden tukirakenteiden, kuten nivelten ja jänteiden, yhteistyön tuloksena, ja ne voivat tapahtua tarkoituksellisesti, refleksinomaisesti tai näiden yhdistelminä.

Fysiologia ja anatomi: Lihas koostuu lihassoluista, joita ohjaavat motoriset neuronit. Motorinen yksikkö muodostuu lihassäikeisiin yhteydessä olevasta motor neuronista ja sen inervaamista lihassoluista. Hermosignaali vapauttaa asetyylikoliinia neuromuskulaarisessa liitoksessa, jolloin lihassolun kalvosta aukeaa kalsiumkanavia ja alkaa supistuminen. Supistuminen perustuu sarkomeerien väliseen aktiini–myosiini vuorovaikutukseen, eli cross-bridgen kiinnittymiseen ja liikkumiseen, jolloin lihas lyhenee tai muuttaa pituuttaan.

Liikkeen tyypit ja voiman tuotto: Liike voidaan luokitella lihasvoiman käyttötavan mukaan isotonisiin ja isometrisiin supistuksiin. Isotonisissa (konkreettisissa) supistuksissa lihas lyhenee vastusta vastaan, esimerkiksi noustessa portaita; eksentrisessä vaiheessa lihas pitenee vastusta vastaan. Isometrisessä supistuksessa lihas tuottaa voimaa ilman pituuden muutosta. Liikkeeseen vaikuttavat voima, nopeus, raajojen nivelkulmat sekä lihaskoostumus ja hermoston inhibointi tai aktivoituminen.

Säätö ja sovellukset: Liikkeiden kontrolli perustuu aivokuoren ja selkäytimen koordinaatioon, proprioception sekä refleksit. Harjoittelu voi lisätä lihasvoimaa, motorista koordinointia ja kestävyyttä, sekä ehkäistä ikääntymistä liittyviä lihas- ja liikeratoihin kohdistuvia muutoksia. Lihasliikkeisiin liittyvä tutkimus kattaa myös fysioterapian ja ergonomian sovellukset sekä liikunta- ja urheilutiedettä.