lihasjäntevyys

Lihasjäntevyys, suomenkielinen termi tonukselle, tarkoittaa lihasten jatkuvaa perusjännitystä, joka ilmenee levossa ja joka auttaa ylläpitämään asentoa sekä valmistaa lihaksia liikkeisiin. Lihasjäntevyys muodostuu sekä passiivisesta vastuksesta lihaksen venytyksessä että keskushermoston ohjausmekanismeista. Gamma-motoriset neuronit säätelevät lihasjäykkien keskushermoston tuntemuksen herkkyyttä, mikä vaikuttaa lihasjäntevyydestä syntyvään vastarintaan.

Normaali lihäsjäntevyys vaihtelee yksilöllisesti ja riippuu vireydestä, elämyksistä, kivusta, iästä sekä ympäristötekijöistä. Sopiva tonus auttaa asennon hallintaa, tasapainoa ja liikkeen sujuvuutta sekä antaa lihaksille valmiuden reagoida nopeasti.

Abnormaali tonus ilmenee hypo- tai hypertoniana. Hypotonia tarkoittaa alentunutta jännitystä ja heikentynyttä asennon hallintaa sekä lihasjänteyden puutetta. Hypertonia tarkoittaa liiallista jännitystä; sitä voivat aiheuttaa keskushermoston vauriot, erityisesti upper motor neuron -järjestelmän häiriöt, ja siitä seuraava spastisuus sekä jäykkyys. Hypertonia voi jakautua erilaisiin ilmentymiä sisältäviin oireisiin, kuten spastisuuteen.

Käytännön syyt hypertonialle ovat muun muassa aivoverenkiertohäiriöt, aivovammat, lasten and aivokuoren kehityksen häiriöt sekä selkäytimen vauriot. Hypotonian taustalla voi olla perifeerinen neuropatia, lihasheikkoutta aiheuttavat tilat tai pitkäaikainen immobilisaatio.

Arviointi perustuu kliiniseen tutkimukseen sekä tonuksen mittauksiin. Käytetyimpiä menetelmiä ovat kliiniset skaalat, kuten Modified Ashworth -asteikko ja Tardieu-asteikko, sekä tarvittaessa EMG-tutkimukset.

Hoito tähtää syyn hoitoon sekä tonuksen hallintaan. Yleisiä keinoja ovat fysioterapia, venytykset, liikunnan ja stabiliteetin harjoitukset sekä asentohoito. Lääkkeellisiä hoitoja voivat olla suun kautta annettavat lääkkeet (esim. baclofen, tizanidiini), paikalliset botuliinitoksiinipisteet tiettyihin lihasryhmiin sekä joissakin tapauksissa intratekaalinen baclofeni. Vakavissa tapauksissa voidaan harkita neuromodulaatio- tai kirurgisia vaihtoehtoja.