lieventämiskeinoja

Lieventämiskeinoja ovat toimenpiteitä, joiden tavoitteena on vähentää vaaran toteutumisen todennäköisyyttä tai sen aiheuttamien vahinkojen suuruutta. Termiä käytetään laajasti riskienhallinnassa, ympäristön- ja ilmastopolitiikassa sekä kansanterveydessä. Lieventämiskeinoja voidaan luokitella rakenteellisiin ja ei-rakenteellisiin keinoihin.

Rakenteelliset lieventämiskeinot ovat fyysisiä ratkaisuja, kuten tulvasuojelutoimenpiteet, maankäyttöä koskevat rajoitukset ja rakentamismääräykset, paloturvallisuutta parantavat ratkaisut sekä infrastruktuurin vahvistaminen. Ei-rakenteelliset lieventämiskeinot ovat politiikka-, suunnittelu- ja hallintotoimenpiteitä, tiedottaminen ja varoitusjärjestelmät, koulutus ja ohjeistus, taloudelliset kannustimet sekä vakuutukset sekä hätävalmius ja evakuointisuunnitelmat.

Käytännössä lieventämiskeinot valitaan riskinarvioiden, kustannus-hyötyanalyysien ja vaikuttavuuden arvioinnin perusteella. Ne voivat kohdentua suojeluun, varautumiseen, infrastruktuuriin sekä käyttäytymisen muutoksiin. Esimerkkejä ovat rakennusten energiatehokkuuden parantaminen, toimenpiteet tulva- ja onnettomuusriskien vähentämiseksi sekä varoitusjärjestelmät, koulutuskampanjat ja hätätilanteiden suunnittelu.

Lieventämiskeinoihin liittyy haasteita, kuten kustannukset, pitkä toteutusaika, epävarmuudet sekä mahdolliset sivuvaikutukset ja tarve oikeudenmukaiselle, laajalle hyväksynnälle sekä riittävälle resursoinnille.