leväryhmistä

Leväryhmistä tarkoitetaan fotosynteettisiä organismeja, jotka elävät pääasiassa vedessä tai kosteilla elinympäristöillä. Ne muodostavat tärkeän osan vesiekosysteemien perustuottajia ja tuottavat suurimman osan globaaleista orgaanisista aineista sekä vetyklooridin kautta happea. Leväryhmiin kuuluu sekä yksisoluisia että monisoluisia lajeja, joiden rakenne, pigmentit ja elämäntapa vaihtelevat suuresti. Niiden tunnuspiirteisiin kuuluvat erilaiset klorofylli- ja karotenoidiravintoaineiden pigmenttikoostumukset sekä soveltuvat kasvuolot, kuten valo, lämpö ja ravinteet.

Suurimmat leväryhmät ovat vihreät levät (Chlorophyta ja lähialueet), punaiset levät (Rhodophyta) ja ruskeat levät (Phaeophyceae). Vihreät levät ovat monimuotoisia, niitä löytyy sekä makeasta että suolaisesta vedestä, ja ne ovat läheisiä korkeampien kasvien tavallisille ryhmille. Punaiset levät sisältävät fuksoantiinia, antavatpunaisen värin ja tuottavat hyödynnettäviä tärkeitä aineita, kuten agaria ja ca-rrageenaakin. Ruskeat levät ovat suurikokoisia merieleviä, kuten merileväkasvit, ja ne muodostavat usein suuria kata- tai rantaekosysteemien rakenteita. Muita merkittäviä ryhmiä ovat diatomet (piidi- ja piidiöljyihin perustuvat yksisoluiset levät) ja dinoflagellaatit, jotka voivat esiintyä planktonina ja joiden osalla on valtavien vesien myrkkyvaikutuksia aiheuttavia kukintoja. Lisäksi siniaurataan, tai sinileviä, kutsutaan usein sinibakteereiksi; ne ovat bakteereja, mutta niitä esiintyy runsaslukuisina levämäisissä vesistöissä.

Käytännön merkitys ja haasteet: leväryhmät muodostavat ravintoketjujen perustan, vaikuttavat veden laatuun ja ekosysteemien toimivuuteen, sekä tuottavat tärkeitä raaka-aineita (esimerkiksi agar ja carrageenan punalevistä). Toisaalta rehevöityminen voi johtaa haitallisiin leväkukintoihin, jotka voivat vapauttaa myrkkyjä ja huonontaa veden käyttökelpoisuutta. Luokittelu ja terminologia eivät ole kiinteitä, ja nykyinen systematiikka kehittyy molekulaarisen tutkimuksen myötä.