leiriytyminen

Leiriytyminen on toiminto, jossa yksilö tai ryhmä pystyttää tilapäisen majoituksen tai suojan luonnon tai muun erilaisen ympäristön oloissa. Sana juontuu sanasta leiri ja -tyminen, ja sitä käytetään sekä vapaa-ajan että tilapäisten tilojen rakentamisen, sekä sotilaallisten että hätätilanteisiin liittyvien leirien yhteydessä. Leiriytyminen voidaan nähdä yleisterminä, jonka alle kuuluvat sekä telttailu että muut majoitusmuodot, kuten mökinväliaikaiset tai kenttäsuojat.

Leiriytymiseen liittyy usein suunnittelua ja ympäristön huomioon ottamista. Paikan valinnassa huomioidaan turvallisuus, vedenhaku, polttopuut tai ruoanvalmistusmahdollisuudet sekä sään vaikutukset. Leiriytyminen voi tapahtua yksin, perheen tai ystävien kanssa, ja sitä harjoitetaan niin retkeilyn, luonnossa liikkumisen kuin koulutuksen ja hätätilanteiden harjoittelun yhteydessä. Vapaa-ajan leiriytymisessä yleisiä valmisteluja ovat telttojen ja leirivarusteiden pystytys, ruoanlaitto, vessahygienia ja jätteiden käsittely sekä ympäristön huomioon ottaminen.

Kulttuurisessa ja käytännön mielessä leiriytyminen liittyy vahvasti ulkoiluun ja retkeilyyn, erityisesti Suomessa, missä metsät ja vesistöt tarjoavat runsaita mahdollisuuksia leiriytymiseen. Lainsäädäntö ja paikalliset sekä alueelliset säännökset voivat vaikuttaa leiriytymismenettelyihin, kuten telttailupaikkoihin, tulen käyttöön ja suojelualueiden rajoituksiin. Ympäristön kunnioittaminen ja Leave No Trace -periaatteet ovat yleisiä ohjeistuksia leiriytyessä.