legitiimiytymistä

Legitiimiytyminen (legitimisation) on prosessi, jossa jokin toiminta, päätös tai instituutio saa hyväksynnän, luottamuksen tai tunnustuksen yhteisöltä, yleisöltä tai kansainvälisiltä toimijoilta. Legitiimiteetti tarkoittaa sitä, että toimija nähdään oikeutetuksi ja päteväksi hoitamaan tehtävänsä yhteiskunnallisten normien, perusarvojen sekä käytännön odotusten puitteissa. Legitiimiytyminen ei ole pelkästään laillisuutta, vaan myös sosiaalista hyväksyntää ja legitimiteetin kokemusta.

Keskeisiä ulottuvuuksia ovat normatiivinen, rational-legalinen sekä karismaattinen legitiimiys. Normatiivinen legitiimiytyminen perustuu yhteisön arvoihin ja oikeudenmukaisuuden kokemukseen. Rational-legalinen legitiimiytyminen rakentuu sääntöjen, määräysten ja hallinnon byrokratian legitiimiyden varaan. Karismaattinen legitiimiytyminen saa hyväksyntää yksilön johtajuuden ja luottamuksen kautta. Lisäksi perinteinen legitiimiytyminen liittyy vakiintuneisiin käytäntöihin ja kulttuurisiin odotuksiin.

Prosessi mittautuu käytännön suorituskyvyllä, läpinäkyvyydellä, vastuullisuudella ja osallistumisella. Hyväksyntä syntyy, kun toiminnasta nähdään sekä oikeudenmukaisuus että tehokkuus, ja kun päätöksenteko vastaa yhteisön arvoja sekä tarjoaa reilun vastuunjaon. Legitiimiytyminen on dynaaminen, usein tilannesidonnainen prosessi, joka voi kehittyä tai heikentyä esim. julkisen palvelun tuloksien, läpinäkyvyyden, kansalaisten osallistamisen sekä oikeudenmukaisuuden kokemusten kautta. Legitimiteetin kriisit voivat syntyä, jos odotukset ja todellisuus erkanevat tai jos paljon toimijoita kyseenalaistaa valtion tai organisaation oikeutuksen hoitaa tehtävänsä.