Legitiimiteetti

Legitiimiteetti on yhteiskunnallisen vallan oikeutus ja hyväksyntä, jolla on valtaa käyttää auktoriteettiaan. Se viittaa siihen, koetaanko valta sekä siihen liittyvät instituutiot ja päätökset laillisina, oikeudenmukaisina ja tarpeellisina tässä yhteiskunnassa.

Teoreettisesti legitiimiteetti voidaan ymmärtää sekä normatiivisena että empiirisenä ilmiönä. Normatiivinen legitiimiteetti viittaa moraaliseen oikeutukseen ja hyväksyntään, kun taas empiirinen legitiimiteetti kuvaa yleisön suostumusta ja noudattamista käytännön elämässä. Maks Weberin mukaan legitiimiteetin kolme perusteet ovat perinteinen, karismaattinen sekä lailliseen-rationaalinen legitiimiteetti. Näistä muodostuu eri tilanteissa erilaisia valtavaloja ja legitimiteetin muotoja.

Legitiimiteetin lähteitä ovat perinne ja jatkuvuus (perinteinen legitiimiteetti), johtajan karismaattinen vaikutus (karismaattinen legitiimiteetti) sekä oikeudellinen ja rationalistinen järjestelmä, joka perustuu lakeihin ja hallintokäytäntöihin (laillinen legitiimiteetti). Lisäksi legitiimiteetin näkökulmasta huomioidaan prosessi- ja tulosperusteiset tekijät: oikeudenmukaiset ja läpinäkyvät menettelyt sekä tehokas, laadukas ja tasapuolinen palvelujen tarjonta.

Legitiimiteetti ilmenee muun muassa yleisön hyväksynnänä, vapaaehtoisena noudattamisena sekä vakauden ja legitimiteetin ylläpitävän siirtymänä vallanvaihdoissa. Sen rakentamisessa korostuvat oikeusvaltioperiaate, vastuullisuus, osallistuminen, avoimuus sekä kyky ratkaista konflikteja ja tuottaa konkreettisia tuloksia. Legitiimiteetti on kuitenkin suhteellinen ja voi aikoinaan heikentyä kriisien, korruption tai epäonnistuneen politiikan seurauksena, jolloin sekä kotimaassa että kansainvälisesti haetaan uutta hyväksyntää ja tunnustamista.