legitiimiteetin

Legitiimiteetin käsite viittaa siihen, nähdäänkö jokin auktoriteetti, instituutio tai normi oikeutetuksi ja hyväksytyksi yhteisössä. Se liittyy siihen, miltä pohjalta ihmiset jatkuvasti noudattavat sääntöjä, maksavat veronsa tai kunnioittavat päätöksiä. Legitiimiteetti ei tarkoita pelkästään oikeellisuutta tai laillisuutta, vaan myös sitä, että toimijat kokevat tilanteen oikeutetuksi ja perustelluksi.

Teoreettisesti legitiimiteetti hahmottuu usein kolmella ulottuvuudella. Poliittinen legitiimiteetti rakentuu siitä, että kansalaiset kokevat vallan perustumisen heidän yhteisölliseen tahtoonsa tai yhteiskunnan normien noudattamiseen. Oikeudellinen legitiimiteetti tarkoittaa, että toiminta noudattaa voimassa olevaa lainsäädäntöä ja oikeusjärjestystä. Moraalinen legitiimiteetti perustuu arvoihin, oikeudenmukaisuuteen ja eettisiin periaatteisiin, joita ihmiset pitävät pätevinä toiminnan oikeuttamiseksi.

Historian ja teorian mukaan legitiimiteetti syntyy ja ylläpidetään kokemuksen, legitimiteetin ja vastuun vuorovaikutuksesta. Hyväksyntä voi vahvistua esimerkiksi läpinäkyvyydellä, oikeudenmukaisuudella, vastuullisuudella sekä tulosten ja palveluiden laadulla. Legitiimiteetti voi olla tilannesidonnaista: toiminnot voivat olla legitiimejä yleisellä tasolla, vaikka ne epäonnistuvatkin käytännössä.

Legitiimiteetin tutkimuksessa keskeisiä kysymyksiä ovat, miten legitiimiteetti muodostuu, mitkä tekijät sitä vahvistavat tai heikentävät, sekä miten erilaiset legitimiteetin muodot kohtaavat oikeuden ja demokratisen käytännön.