laulamisen

Laulamisen tarkoittaa ihmisen äänen tuottamisen ja musiikillisen ilmaisun aktia. Se sisältää äänenlähteen tuottamisen, hengitystekniikan, äänivärin sekä sävelkorkeuden ja rytmin hallinnan. Laulaminen voi tapahtua yksin tai ryhmässä, esimerkiksi sooloesityksinä, kuorolauluna tai yleisön edessä.

Se on sekä taide- että viestintämuoto, jolla voi välittää tunteita, tarinoita ja kulttuuriperintöä. Laulaminen esiintyy monissa konteksteissa – esityksissä, opetuksessa, hengellisissä rituaaleissa sekä vapaa-ajan musiikissa.

Historian saatossa laulaminen on ollut keskeinen osa monia kulttuureja. Suomalaiseen perinteeseen kuuluvat kansanlaulu ja runolaulu sekä kirkollinen laululiike, ja laulaminen on kehittynyt edelleen populaarimusiikin ja oopperan suuntiin. Äänentuotto ja lauluopetus ovat kehittyneitä osia musiikkikasvatusta.

Pedagogiassa laulamisen opetus kohdistuu hengitystekniikkaan, kehon asentoon, resonanssiin sekä intonaatioon ja tulkintaan. Terveellinen äänentuotto edellyttää ääni- ja kurkun terveyden huomiointia sekä kuuntelutaitoa. Opetusta järjestetään sekä yksilö- että ryhmämuotoisena.

Laulamisen vaikutukset ulottuvat yksilön emotionaaliseen tilaan, kognitiivisiin prosesseihin ja sosiaalisiin suhteisiin. Se voi toimia sekä henkilökohtaisena ilmaisuna että yhteisöllisenä toimintana, ja sitä arvostetaan monissa musiikillisissa konteksteissa sekä koko yhteiskunnassa.