lastenlääketieteen

Lastenlääketiede, eli pediatria, on lääketieteen ala, joka keskittyy lasten ja nuorten terveyteen, kasvuun ja kehitykseen. Potilaita hoidetaan yleensä 0–18-vuotiaiksi, ja joissain järjestelmiss hoitoa jatketaan nuoriin aikuisikään asti. Pediatrian tavoitteena on sairauksien diagnosointi ja hoito sekä ennaltaehkäisevä terveydenhoito ja terveyden edistäminen koko lapsuus- ja nuoruusiän ajan.

Perhekeskeinen hoito on keskeinen toimintatapa. Lasten kasvua ja kehitystä seurataan säännöllisesti, rokotukset annetaan ajantasaisesti, ja huomio kiinnitetään ravitsemukseen, liikuntaan sekä yleiseen hyvinvointiin. Vanhemmat ja huoltajat ovat hoitoprosessin osallistujia, ja päätöksenteko tapahtuu yhdessä lapsen parhaaksi.

Lastenlääketiede kattaa sekä akuutit sairaudet että pitkäaikaiset, krooniset sairaudet sekä terveyden edistämisen. Yleisimpien aiheiden joukossa ovat hengitys- ja infektiosairaudet, iho- ja allergiasairaudet, ruoansulatuskanavan ongelmat, kehitys- ja käyttäytymisen häiriöt sekä krooniset sairaudet kuten astma, diabetes ja sydänsairaudet. Alalääkärien ja erityistason yksiköiden avulla hoitoa voidaan räätälöidä vastasyntyneistä nuoriin aikuisikäsitteisiin.

Alalääketieteellisiä alueita ovat neonatologia, lasten kardiologia, endokrinologia, gastroenterologia, keuhkolääketiede sekä kehitys- ja käyttäytymislääkäri ja lastenpsykiatria. Tämä monipuolinen kenttä on tiiviissä yhteistyössä muiden terveydenhuollon ammattilaisten kanssa.

Koulutus: pediatrian erikoislääkärikoulutus seuraa yleislääkärin- tai terveyskoulutusta ja kestää useita vuosia, sisältäen sekä kliinistä hoitoa että tutkimusta. Historian mukaan pediatria kehittyi 1800-luvulla–1900-luvun aikana; monissa maissa Abraham Jacobin katsotaan lastentautien isäksi.