laskostukset

Laskostukset ovat prosesseja ja lopputuotteita, joissa mineraaleja kertyy ja muodostuu kovan rakenne- tai kuorikerroksen kaltaisia rakenteita. Yleisimmin kyse on kalsiumkarbonaatin tai kalsiumfosfaatin muodostumisesta, ja prosessi voi tapahtua sekä elävien organismien sisällä että ympäröivässä ympäristössä.

Biologiset laskostukset eli biogeeniset laskostukset muodostavat monien merieläinten luu- tai kuorirakenteita. Esimerkkejä ovat korallit, kotiloiden, simpukoiden ja selkärangattomien runkojen kalkkikuoret sekä joskus ruston tai muiden sidosaineiden muodostama tukirakenne. Biologinen laskostus on tärkeä osa monien ekosysteemien rakennetta ja myös suuria osia maapallon fossiilista kirjallisuutta.

Geologiset ja paleontologiset laskostukset viittaavat mineraalisen aineksen kertymiseen ja kovien rakenteiden muodostumiseen maankuorelle sekä sedimentaatio- ja diagenesiprosesseihin. Tällaisia ilmiöitä ovat esimerkiksi karbonaatitavallit, sorat ja kalsiumkarbonaatin sedimentit sekä luostumien ja karstialueiden kalkkikivet. Laskostukset auttavat tulkitsemaan mennyttä ympäristöä ja ilmastoa sekä osoittavat kuinka runsaasti ja missä laajuudessa mineraaleja kertyy.

Ilmastonmuutokset, erityisesti meriveden hiilidioksidin lisääntyminen ja happamoituminen, vaikuttavat laskostusten kehitykseen: ne voivat heikentää joidenkin eliöiden kykyä muodostaa kalsiumkarbonaattikuoria ja siten vaikuttaa ekosysteemien rakenteeseen sekä hiilen kierrossa.

Laskostukset ovat keskeinen käsite meribiologiassa, paleontologiassa, geologiassa ja terveydenhuollon kontekstissa, kun tarkastellaan mineraalien kertymistä, fossiilisia rakenteita sekä normaalien ja poikkeavien kalkkipaakkujen muodostumista.