laskeutumismalleihin

Laskeutumismallit ovat lentokentän ympärillä noudatettavia liikeratoja, joita lentäjät käyttävät laskeutuessaan. Niiden tavoitteena on järjestää ilmaliikenne turvallisesti ja tehokkaasti sekä minimoida törmäysriski. Yleensä käytetty malli muodostuu viidestä perusvaiheesta: upwind, crosswind, downwind, base ja final.

Upwind-vaihe lennetään rinnettä kiitorataa pitkin samaan suuntaan kuin laskeutuminen. Crosswind-vaihe muodostuu noin 90 asteen käännöksellä ja lennetään poispäin kiitoradasta. Downwind-vaihe jatkuu rinnettä kiitorataan vastakkaiseen suuntaan, eli samaan tapaan kuin ennen laskeutumisen aloittamista. Base-vaihe tehdään kohti kiitorataa ja valmistellaan lopullista lähestystä. Final-vaihe on linjattu kiitoradalle ja aloitetaan lopullinen laskeutuva koitos.

Pattern-altitude on tyypillisesti noin 180–300 metriä (600–1 000 jalkaa) AGL, riippuen kentästä, maastosta ja liikenteen määrästä. Korkeus ja nopeus voivat vaihdella kentän lähestyksen mukaan, mutta tarkoitus on säilyttää hallittu ja tasainen lähestymisvauhti sekä riittävä nousujohteinen ohjaus.

Käytännössä liikennemallit voivat olla vasenkätisiä tai oikeakätisiä. Useimmilla kentillä käytetään vasenkätistä (left-hand) mallia, jolloin käännökset tehdään vasemmalle. Joillakin kentillä on julkaistu oikeakätinen (right-hand) malli maaston, melun tai muiden rajoitteiden vuoksi. Laittoman tai poikkeuksellisen säätilan vallitessa kenttä tai ATC voi määrätä poikkeavan kiertokäytävän.

Viestintä ja turvallisuus ovat olennaisia osia. Pilottien on ilmoitettava asemat radioon (CTAF/UNICOM tai torni ATC) ja kertoa tällä tavoin oman sijaintinsa ja kiertonsa. Lähestymisvaiheiden aikana on vältettävä ylimääräisiä manöörejä, noudatettava määrättyä nopeutta ja väistettävä muuta liikennettä sekä noudatettava kentän säännöksiä ja ATC:n ohjeita.