lasimaisuus

Lasimaisuus on materiaalin ominaisuus, jossa atomirakenne on amorfi, eli pitkäaikaista kidejärjestystä ei ole. Tämä tarkoittaa epäjärjestynyttä kiinteää ainetta, jonka makro- ja mikrorakenne ovat isotrooppisia. Lasimaisuutta esiintyy sekä luonnollisissa että keinotekoisissa materiaaleissa, kuten lasissa, amorfisissa polymeereissä sekä joissakin metallilaseissa, ja sitä tavataan myös tietyissä keraamisissa järjestelmissä. Makroskooppisesti lasimaisuus ilmenee usein kirkkaana, sileänä ja läpinäkyvänä pintana.

Lasimaisuudelle on tyypillistä, ettei rakenne muodostu pitkäkestoisesta kristallijärjestyksestä, ja röntgendiffraktiokuvauksessa ei esiinny teräviä Bragg-peakkejä. Syntyminen liittyy yleensä nopeaan jäähdytykseen tai koostumukseen, joka suosii amorfista rakennetta; lasiksi muodostuu, kun kiteytyminen estyy. Esimerkkejä ovat luonnonlasit kuten obsidiaani sekä keinotekoiset lasit ja amorfiset polymeerit sekä metallilasilasit.

Ominaisuuksiin vaikuttavat koostumus ja valmistusprosessi. Lasimainen tila ilmenee lasin siirtymänä (glass transition, Tg) eikä yksittäistä sulamispistettä. Ominaisuuksiin kuuluvat usein läpinävyys tai läpikuultavuus, haurastuvuus sekä lämpö- ja mekaaniset vasteet, jotka eroavat kiteisistä vastineista.

Sovelluksia ovat esimerkiksi optiset lasit ja muut piidioksilasilaiset tuotteet, lasipohjaiset muovimateriaalit sekä metallilasit, joita käytetään rakenteissa, joissa arvostetaan yhdistystä lujuudesta ja muokattavuudesta. Geologiassa lasimaisuutta esiintyy luonnonlasina, kuten obsidiaanina.