lannoitusvaatimusten

Lannoitusvaatimukset ovat viljelykasvin ravinteiden tarvetta sekä näihin tarpeisiin perustuvia suosituksia tai säädöksiä lannoituksen määrästä, ajoituksesta ja käytettävistä ravinteista. Ne muodostuvat kasvin lajista ja kasvuvaiheesta, maaperän ravinnetasosta, maan rakenteesta sekä odotetusta sadosta ja sääolosuhteista. Lannoitusvaatimukset voivat olla tieteellisiä suosituksia laatineiden tutkimuslaitosten sekä kansallisen lainsäädännön ja EU-säädösten ohjeita. Ne koskevat sekä peruslannoitusta että täydennyslannoitusta sekä mineraalisten että orgaanisten lannoitteiden käyttöä.

Tavoitteena on varmistaa riittävä ravinteiden saanti ja maan hedelmällisyys samalla kun minimoidaan ravinteiden päästöt ympäristöön. Riittämätön lannoitus johtaa alhaisiin satoihin, kun taas liiallinen lannoitus lisää vesistöjen rehevöitymisen riskejä sekä ilman ja maaperän pilaantumisen mahdollisuuksia. Siksi lannoitusvaatimukset yhdistävät viljelytekniset näkökulmat ympäristönsuojelullisiin tavoitteisiin.

Vaatimuksiin vaikuttavat muun muassa maaperän nykyinen ravinnetila (maaperätestitulokset), viljeltävä kasvi ja sen kasvuvaihe, sekä suunniteltu sato. Myös ilmasto, kasvukausi sekä aiempi lannoitus ja orgaanisen aineksen määrä vaikuttavat. Yleisesti käytetään N-, P- ja K-lannoituslaskelmia sekä mahdollisia mikroravinteita ja orgaanisia lannoitteita. Lannoitusvaatimusten toteuttamista ohjaavat sekä maanviljelysuositukset että lainsäädäntö, kuten nitraattidirektiivin ja vesien suojeluun liittyvien säädösten periaatteet.

Käytännössä lannoitusvaatimukset toteutetaan maaperätestauksella, viljelijöiden lannoitusohjelmilla sekä jakamalla lannotteet useammalle ajoituskerralle ja ympäristöä huomioivilla menetelmillä.