laktaattikäyminen

Laktaattikäyminen, tunnetaan myös maitohappokäymisenä, on anaerobinen aineenvaihduntaprosessi, jossa glukoosi muuntuu laktaatiksi eli maitohapoksi. Tämä prosessi tapahtuu useissa soluissa, erityisesti lihassoluissa, kun hapen saatavuus on rajallinen, kuten intensiivisen fyysisen rasituksen aikana. Laktaattikäyminen on tärkeä mekanismi solujen energiantuotannon ylläpitämiseksi hapenpuutteessa, sillä se regeneroi NAD+-molekyylejä, jotka ovat välttämättömiä glykolyysille.

Glykolyysi pilkkoo glukoosin pyruvaatiksi tuottaen pienen määrän ATP:tä. Normaalisti pyruvaatti siirtyisi aerobiseen soluhengitykseen, jossa se tuottaisi huomattavasti enemmän energiaa. Kun happea ei ole riittävästi, pyruvaatti muunnetaan laktaatiksi entsyymin nimeltä laktaattidehydrogenaasi avulla. Tämä reaktio kuluttaa NADH:ta ja tuottaa NAD+:aa, jota tarvitaan glykolyysin jatkumiseen.

Laktaatin kertyminen lihaksiin voi edistää lihasväsymystä ja polttavaa tunnetta, vaikka sen tarkka rooli tässä onkin monimutkaisempi ja saattaa liittyä myös muihin tekijöihin. Laktaattia ei kuitenkaan pidä nähdä pelkästään haitallisena kuona-aineena. Se voi kulkeutua verenkierron mukana muihin kudoksiin, kuten maksaan, jossa se voidaan muuntaa takaisin glukoosiksi (Cori-sykli) tai käyttää energiaksi. Joissain bakteereissa ja hiivoissa laktaattikäyminen on ensisijainen tapa tuottaa energiaa, ja sitä hyödynnetään elintarviketeollisuudessa, esimerkiksi jogurtin ja hapankaalin valmistuksessa.