hapenpuutteessa

Hapenpuutteessa tarkoittaa tilaa, jossa elimistön kudokset saavat riittämättömän määrän happea. Tämän laajuuden mukaan puhutaan hypoksesta, hypokemiasta tai hapenkuljetuksen häiriöistä. Hapenpuute voi olla akuutti tai krooninen ja se liittyy sekä keuhkojen, verenkierron että vuoristo-olosuhteiden tekijöihin. Yleinen periaate on, että happea ei ole riittävästi kudoksille energiantuotantoon.

Pääsyyt voidaan jakaa kolmeen ryhmään: 1) hapen saannin väheneminen ilmanvaihdon tai altistuksen vuoksi, kuten korkealla vuoristossa tai huonon ilmanvaihdon tilanteissa; 2) keuhkojen toimintahäiriöt, kuten COPD, keuhkokuume, ARDS tai astma; 3) veren hapen kuljettamisen tai vastaanottamisen häiriöt, kuten anemia, hiilimonoksidin tai methemoglobinemian aiheuttama hapen siirron heikkeneminen. Lisäksi histotoksinen hapenpuute voi syntyä joidenkin myrkkyjen vaikutuksesta, jolloin solu ei käytä happea tehokkaasti.

Hapenpuutteen mekanismi aiheuttaa solutasolla energiantuotannon siirtymisen anaerobiseen tilaan. Tämä johtaa laktaatin kertymään, kudosvaurioihin ja elinten toiminnan heikkenemiseen, erityisesti aivoihin ja sydämeen, jos tila on akuutti tai pitkittynyt.

Oireet ja diagnosointi vaihtelevat tilan vakavuuden mukaan. Yleisiä merkkejä ovat hengenahdistus, nopea sydämen syke, sekavuus tai huimaus sekä väsymys; vakavissa tapauksissa voi esiintyä tajuttomuutta. Diagnoosi perustuu veren happi- ja PaO2-arvoihin, ABG-tutkimukseen sekä pulssioksimetriaan, ja tarvittaessa lisätutkimuksiin syyn selvittämiseksi. Hoito keskittyy hapensaannin palauttamiseen ja taustatekijän hoitoon, esimerkiksi hapen annosteluun, tarvittaessa ventilaatioon, sekä CO- tai methemoglobinemian hoitoon.